Nyt jos koska kannattaa tilata Ketjutikin uutiskirje. Marraskuussa 2018 uutiskirjeen tilaajien kesken arvotaan Ketjutikin valmistama jouluinen tuote.
Ketjutikki lähettää uutiskirjeen harvakseltaan, noin joka toinen kuukausi. Kirjeessä kerrotaan Ketjutikin uusimmat kuulumiset ja annetaan vinkkejä mm. Ketjutikin palveluista ja verkkokaupan tuotteista. Ketjutikki ei käytä uutiskirjeen tilaajien yhteystietoja muuhun tarkoituksiin eikä niitä luovuteta kolmansille osapuolille. Uutiskirjeen tilaamisen voi lopettaa koska tahansa ilmoittamalla siitä sähköpostilla katri@ketjutikki.fi. Lisätietoa Ketjutikin asiakasreksteristä löydät täältä.
Marraskuussa 2018 uutiskirjeen tilanneiden kesken arvotaan tuotepalkinto. Palkintona on Ketjutikissä valmistettu kankainen lahjapussi, jonka sisällä on makea yllätys. Lahjapussi on kestävä, kierrätettävä ja kaunis lahjojen paketointitapa. Kankainen lahjapussi kestää käyttöä huomattavasti paremmin kuin vastaava paperinen kassi. Halutessasi voit laittaa lahjapussin kiertoon, paketoida siihen lahjan ystävällesi ja pitää itse pussin sisällä olevan makean yllätyksen. (Palkinnon arvo on noin 10€)
Arvontaan osallistut tilaamalla Ketjutikin uutiskirjeen nettisivujen etusivun alareunasta ”Uutiskirje” painikkeella, ”Ota yhteyttä” sivun kautta tai verkkokaupan tilauksen yhteydessä. Marraskuussa asiakastapaamisella uutiskirjeen tilaajat osallistuvat halutessaan arvontaan. Mikäli olet jo uutiskirjeen tilaaja ja haluat osallistua tuotepaketin arvontaan, voit kommentoida tähän alle tai laittaa viestiä ”Ota yhteyttä”-kaavakkeella.
Arvontaa voi osallistua 30.11.2018 klo 22 asti ja edellyttää sähköpostiosoitteen antamista (johon jatkossa saat uutiskirjeen). Arvonta suoritetaan 2.12.2018 ja voittajalle ollaan yhteydessä sähköpostilla joulukuun alussa. Palkinto postitetaan vain Suomeen. Mikäli arvonnan voittajaan ei saada viikon sisällä yhteyttä, suoritetaan uusinta arvonta.
Arvontaa mainostetaan Facebookissa ja Instagramissa. Facebookilla eikä millään muulla taholla ole mitään tekemistä arvonnan kanssa. Ketjutikki vastaa arvonnan järjestelyistä ja palkinnon postituksesta, mutta ei ota vastuuta postin toiminnasta. Ketjutikki ei vastaa mahdollisista seurauksista, mitä palkinnosta nauttiminen aiheuttaa. Ketjutikillä on oikeus muokata arvonnan sääntöjä tarvittaessa.
Facebookissa ja Instagramissa saa tykätä, kommentoi sekä jakaa arvonnan päivitystä, mutta arvontaan osallistut vain tilaamalla uutiskirjeen 30.11.2018 mennessä.
Ja mikäli arpaonni ei tällä kertaa suosi, niin muistathan, että näitä lahjapusseja löytyy (marraskuun puolivälistä alkaen) Ketjutikin verkkokaupasta. Tästä verkkokauppaan.
Ensimmäinen lehtijuttu Ketjutikistä ja minusta yrittäjän ilmestyi elokuun 2018 lopussa paikallislehdessä. Minut esiteltiin Pihlajamäki.info lehden ”Töissä Pihlajamäessä” -palstalla. Koska olen uusi yrittäjä ja toimin nimenomaan Pihlajamäessä, koen saaneeni suuren tilaisuuden olla esillä ja päästä vähän kertomaan omasta taustaani ja matkasta yrittäjäksi.
Lehdessä etusivulla jo maininta ja kuva kangasruuasta. Sisäsivulla puolensivun juttu kuvineen.
Haastattelu tehtiin juuri ennen kesälomia ja toimittaja Miljan Parviaisen kanssa meillä juttua riitti, olisi riittänyt pidempäänkin lehtijuttuun. Olenhan luonteeltani puhelias ja mielelläni kerron itselle tärkeästä ja läheisestä asiasta, omasta yrityksestä ja sen syntytarinasta. Mutta samalla siinä tuli puitua muitakin asuinalueemme asioita mm. MLL:n toimintaa ja koulujen ja eri yhteisöjen yhteistyötä.
Pihlajamäki.info julkaistiin Koillis-Helsingin Lähitiedon välissä juuri ennen Pihlajamäen kyläjuhlia, We Love Pihlis. Tapahtuman järjestää Pihlajamäkiseura ja Päivi Seikkula perinteisesti syyskuun ensimmäisenä lauantaina kooten monta pientä tapahtumaa yhteen päivään ja näin luoden elämyksiä kaiken ikäisille. Ja Ketjutikki oli luonnollisesti mukana tapahtumassa omalla pöydällä Käsityöläisten parissa. Päivän aikana esittelin Ketjutikin toimintaa ja myynnissä oli verkkokaupan tuotteita. Näin pääsin heti toteamaan lehtijutun vaikutukset. Monet alueen asukkaat tulivat juttelemaan ja kertoivat lukeneen lehtijutun minusta. Päivän aikana syntyi mukavia juttutuokioita ja uusia kontakteja. Ja varmasti saan uusia asiakkaita tämän kautta, kun nyt nimi yhdistyy todelliseen henkilöön. Ja onhan se totta, että ennen Ketjutikkiä Pihlajamäestä puuttui ompelupalvelut.
We Love Pihlis kyläjuhlassa 1.9.2018 esittelemässä Ketjutikin palveluita ja tuotteita
On ihana huomata, miten ihmiset lukevat lehteä, lehtijuttu ja laittamani mainokset huomataan lähiympäristössä. Nykyään tuntuu, että minut tunnetaan -monestakin yhteydestä ja ihmiset tulevat juttelemaan entistä helpommin. Omalla alueellani olen monelle tuttu jo tietysti Ketjutikin takia, mutta myös MLL:n Perhekahvila toiminnan ja Kirpputoritapahtuman takia. Sekä tietysti MLL Pihlajamäen hallituksen puheenjohtajuus vaikuttaa näkyvyyteen. Ja tämähän on vain kiva asia. Näin kotiseutu ja sen asukkaat tulevat tutuiksi ja tieto Ketjutikin tarjoamista palveluita tavoittaa mahdollisimman monet.
Neulominen on mukavaa ja lasten vaatteiden ja asusteiden neulominen erityisen antoisaa. Lasten tuotteet ovat pieniä ja siten vähän nopeampia toteuttaa kuin aikuisten vastaavat. Lasten tuotteissa tulee helpommin kokeiltua erilaisia ideoita ja vähän hassuteltua helpommin, kuin mitä ei aikuisten tuotteisiin tulisi tehtyä. Näidenkin suloisten pipojen alkutarina lähti halusta tehdä jokin hauska kesäpipo omalle tyttärelle. Kesäiset marjat ovat tyttären herkkua, joten pipon aihevalinta oli helppo. Tämä pipo olikin tytön suosikki heti päähän saatuaan.
Ensimmäinen versio Mansikka -piposta
Ensimmäisen pipomalli oli aika lähellä Ketjutikin malliston mansikkapipoa. Pienten muokkausten jälkeen mallista valmistui Ketjutikin ensimmäinen kesäpipo. Kun ensimmäinen malli oli valmistumassa, ajatuksin jo suunnittelin seuraavaa. Mansikka on luonteva valinta ensimmäiseen pipoon, mutta metsän muutkin marjat ansaitsevat omat pipomallinsa. Näin syntyi metsämarja -mallisto, johon kuuluvat suloiset kesäpipot mansikka, mustikka ja vadelma. Halusin tehdä jokaiseen marjaan oman pitsineuloksen, jotta eri marjat erottuvat toisistaan eri värin lisäksi myös eri neuloksena. Pitsimalliksi valitsin marjan pintaa muistuttavan kuvion tukemaan mallia.
Pipomallit mansikka, mustikka ja vadelma
Kesäpipot ovat neulottu käsin erilaisin pitsineuloksin ja siten jokainen hieman erilainen. Pipon päällä on kunkin marjan lehti somisteena. Kätevien nauhojen avulla keäpipo pysyy päässä kovemmassakin menossa. Ja nauhojen päässä on kauniit pienet lehtisomisteet.
Neulottu pipo, nauhat ja lehti-koriste kokoamista vaille valmiina
Lankana kesäpipoissa on käytetty miellyttävän pehmeää puuvilla – bambua. Kesäpipo on kevyt ja taipuisa, tarvittaessa menee pienen tilaan vaikka taskuun. Kesäpipo suojaa pientä päätä auringolta, mutta ei ole liian kuumat pitsineuloksen ja materiaalin ansiosta. Nämä suloiset pipot huomataan ja saavat taatusti hymyn huulille, missä kuljettekaan. Tuotteet ovat Ketjutikin omaa tuotantoa ja saatavissa vain Ketjutikin verkkokaupasta.
Kesäinen mansiika -pipo tuo iloista mieltä myös muille
Pipoja on saatavana nyt kahta kokoa 1-2 v (44 cm) ja 3-4 v (48 cm). Neulos joustaa ja hieman venyy käytössä, joten pipot ovat pitkäikäiset. Hoito-ohjeena on 40 asteen hienopesu. Muita kokoja on mahdollista saada tilauksesta. Tiedustelut katri@ketjutikki.fi
Toukokuussa Instagramissa oli neulekuvahaaste, mihin otin osaa. Kuvahaasteessa oli joka päivälle oma teema, minkä mukaan kuvat julkaistiin. Tehtävä oli hauska ja innostava, vaikka välillä tuntuikin, ettei päivän aiheeseen löydy kuvaideaa. Lopulta sain lähes joka päivä julkaistua neuleaiheisen kuvan. Samalla tuli katseltua vanhoja kuva-arkistoja ja etsittyä vanhempia neuletöitä esille. Neulekuvahaasteen takana on neuleblogia pitävä Nonnu Neuloja.
Koska kaikilla ei ole Instagram -tiliä, teen tähän koosteen parhaista kuvistani. Kuvissa on pala historiaa ja muistoja vuosien takaa sekä uusia ideoita. Aiheena oli mm. minä ja neule, puikoilla nyt, käsin värjätty, uusi tekniikka, lohtuneule, neulekirja, kontrasti, kukka, yksityiskohta, projektipussi, kirjoneule, nostalginen, muisto, neuleseura, neulemotto, luonto, väri, raitoja, idoli, inspiraatio.
Neulekuvahaaste alkoi odotetusti aiheella Minä ja neule.
Minä ja neule: Tässä viimeisin neulepusero itselleni, tosin jo vuoden takaa.
Käskassit pääsivät odotetusti kuviin useamman kerran eri aiheissa.
Puikoilla nyt: Mansikkapipo verkkokaupan valikoimaan tulossa.Sävy sävyyn: Käskassi ja sukkapuikkokotelo samasta kankaasta.Kontrasti: Käskasseja kirkkaissa väreissä.Projektipussi: Käskassi on kätevä neuletöissä, työ kulkee tarvittaessa mukana käsivarrellaVäri: Jotain vihreää on saatava…
Historian havinaa löytyi aiheista nostalginen, muisto ja idoli.
Muisto: Morsiamen käsineet tammikuussa 2010Nostalginen: Tässä olen minä, äitini neuloma pontso päällä 70-luvun lopullaLohtuneule: Tähän kuvaan, vauvan peittoon, sisältyy paljon tunteita: iloa, surua, odotusta, pettymystä, lohtua, rakkautta, pelkoa, toivoa, luottamusta, onnea…
Ehdottomasti suosituin kuva, itsellekin hieman yllätyksenä, oli aiheesta uusi tekniikka. Tämän kuvan valitseminen oli alkuun yksi vaikeimmista ja lopulta kuva syntyi vähän vahingossa. Mutta kuten hyvien ideoiden kohdalla joskus käy, vahingossa syntyneistä ideoista poikii uusia ideoita.
Uusi tekniikka: Vaihtoehtoja sukan kantapään neulomiseen.
Kuvissa on mukana myös muutamia ihmisiä, mm. pieni asistentti, joka on muutenkin mukana Ketjutikin töissä.
Sekä eräänlainen idolini, jo edesmennyt mummuni (1910-1996). Tämä ahkera maatalonemäntä piti huolen niin talon eläimistä ja pelloista kuin omista ja sukulaisten lapsistakin. Ja samalla teki käsitöitä, kasvatti pellavaa ja kehräsi siitä lankaa kutoakseen lakana- ja pyyheliinakankaat. Hän kutoi matot, ompeli vaatteet, kirjoi pöytäliinat ja viimeiseen asti neuloi sukkia vanhankodissa. Todellinen työihminen!
Neuleseura: Pieni Assistentti auttaa lankojen kerimisessä
Idoli: Mummuni (1910-1996) Ahkera ja käsistään kätevä maatalon emäntä.
Haasteen muita kivoja aiheita:
Kukka: Taustalla virkattu pusero äitienpäivän teemaan.Yksityiskohta: Neuletakin vyö kulkee neuleen välissä.Neulekirja: Sukkakirjoja eri vuosikymmeniltä 1948, 1980 ja 2018.Silmukkamerkki: Hakaneula on kätevä apuri moneen tarkoitukseen. Neuloessa hakaneulaa käytän kerroslaskurina ja silmukkamerkkinä tarvittaessa.
Luonto: Neuletyö Käskassiin ja luonnonhelmaan neulomaan…Kirjoneule: Villapuseron yläosassa kaunis kirjoneule.Päättely: Tässä neuletakissa pääteltävää riitti, sillä jokainen ruutu on neulottu omalta pikkukerältä.Neulemottoni: Minulle neulominen tuo mielenrauhaa, auttaa keskittymään ja antaa levottomille käsille tekemistä.
Toukokuu meni mukavasti, kun neulekuvahaaste toi uutta vaihtelua päiviin ja kuviin. Kivaa oli seurata myös kanssaneulojien kuvia. Haasteen aikana sain uusia seuraajia ja löysin itselleni uusia mielenkiintoisia seurattavia Instagram tilejä. Kiitos kaikille, jotka mukana olitte.
Viimeinen: Haasteen viimeinen kuva, toukokuun viimeinen päivä ja kesän ensimmäinen mansikka…
Kaikki neulekuvahaasteen kuvat nähtävissä Instagramissa #neulekuvahaaaste2018
Sukkapuikot sikin sokin, valmistajan pahvipaketit eivät kestä kauaa ja muovipussit hajoavat. Tarvittavat koot hukassa tai osa puikoista puuttuu. Pyöröpuikot sekaisin laatikossa, kaapelit kiertyneenä toistensa ympäri. Ja joka kerta täytyy tarkistaa, mitä kokoa puikot olikaan… Tuttua neulojille, eikös vaan?
Puikot sikin sokin laatikossa. Tuttu näky?
Olen järjestyksestä nauttiva käsityöläinen ja olen aina tykännyt tehdä erilaisia säilytyspussukoita tavaroille. Taannoin kyllästyin sukkapuikkojen sekamelskaan ja päätin suunnitella puikolle oman säilytyskotelon. Ennen sidoin puikot yhteen langalla ja säilytin niitä laatikossa. Mutta kun on useampi projekti kesken, puikot unohtuvat vääriin paikkoihin. Nyt kun käytössä on oma puikkokotelo, sukkapuikot pysyvät järjestyksessä omissa lokeroissaan. Kotelossa on jokaiselle puikkokoolle omat merkatut paikat, joten enää ei joka kerta tarvitse tarkistaa puikkojen kokoa mittalevyn avulla.
Sukkapuikkokotelossa puikot koon mukaan järjestyksessä
Väistämättä seuraava kohde oli pyöröpuikkojen säilytys. Ennen puikot olivat pusseissa, mutta pussit seilasivat hujan hajan milloin missäkin. Jotain järjestystä piti saada ja halusin yhtenäistään neuletarvikkeiden säilytysjärjestelmät. Niin syntyi sukkapuikkokotelosta uusi versio pyöröpuikoille. Pitkät kaapelit puikoissa tuovat tietysti oman haasteensa, mutta hyvin ne näyttävät kiertyvän rullalle. Puikkoja laittaessa lokeroon täytyy vain muistaa laittaa ne niin, etteivät mene toisten puikkojen kaapeleiden lomitse. Näin puikkojen pois ottaminen on helpompaa.
Omat paikat erikokoisille ja pituisille pyöröpuikoille
Molemmissa puikkokoteloissa on paikat kokolapuille. Pyöröpuikkojen kotelossa voi merkata koon lisäksi myös puikkojen pituuden helpottamaan järjestystä. Ja järjestystä voi vaihdella tarpeen mukaan. Pyöröpuikkokotelossa lokerot ovat 2 cm ja 2,5 cm leveitä ja niitä on yhteensä 12. Puikkojen koosta riippuen, yhteen lokeroon mahtuu yhdet tai kahdet pyöröpuikot. Sukkapuikkokotelossa lokeroita on 10 ja ne ovat 2-4 cm leveitä. Sukkapuikkojen koosta riippuen lokeroon mahtuu 5-10 puikkoa.
Kotelo pakataan kätevästi rullalle
Sukkapuikkokotelo kierretään rullalle säilytyksen ajaksi. Näin varapuikot kulkevat kätevästi myös tarvittaessa mukana. Pyöröpuikkojen kotelo taitetaan salkkumalliseksi tarrakiinnityksen avulla. Kokonsa puolesta koteloa voi säilyttää vaikka neulelehtien kanssa lehtilaatikossa. Pyöröpuikkokotelo on suljettuna 30 cm x 20 cm
Pyöröpuikkokotelo kiinnitetään tarroilla salkuksi
Puikkokotelot on ommeltu tukevasta puuvillakankaasta, samasta kankaasta mistä Ketjutikin Käskassitkin tehdään. Joten näistä saa kauniin sarjan neulontatöitä tekevälle.
Kun jo sisälläkin palelee, ei ulos halua pakkasella mennä. Kolea keli hankaloittaa elämää ja estää monet arkiset menemiset. Ulkona liikkuminen, ulkoilu tai esim. lasten harrastuksissa mukana olo on haastavaa tai pahimmillaan jopa mahdotonta, jos koko ajan on kylmä. Tämän ongelman ratkaisemiseen lähdimme etsimään ratkaisua yhdessä asiakkaan kanssa. Halvaantumisen johdosta Jari kärsii jatkuvasti kylmän tunteesta. Sisällä hänellä on päällään monta kerrosta vaatteita eikä ulos voi mennä ilman lämpimiä varusteta. Jos Jari vilustuu kunnolla, hänellä menee parikin päivää saavuttaakseen kohtalainen lämmöntunne. Talven kovilla pakkasilla Jari haaveili lampaantaljaturkista, joten hänen toiveesta suunnittelin ja toteutin pyörätuoliin lampaantaljoista muotoon ommellun lämpöpussin.
Projekti lähti käyntiin mittojen otolla ja kaavan suunnittelulla. Koska lämpöpussia käytetään pyörätuolissa, pitää peitteen mukailla tuolin ja siinä istuvan muotoja. Kolmiulotteinen kaava oli sen verran haastava, että tein ensin paperista pienoismallin.
Paperikaava, kolmiulotteinen pienoismalli auttaa hahmottamaan lämpöpussin muotoa
Pienten korjausten jälkeen ompelin paksusta kankaasta proton sovitukseen. Lampaantaljan karvat vievät tilaa, mikä pitää huomioida pussin koossa. Taljan villan pituus on noin 5 cm. Pussin sisälle pitää mahtua tarvittaessa myös paksut toppahousut ja talvikengät. Lämmin untuvatakki vie tilaa yläosassa. Myös perheen koira tykkää istua isännän sylissä, joten pussissa on hyvä olla tilaa.
Proto kankaasta luonnollisessa koossa
Kun kaava oli valmis, tilasin Taljakaupasta pehmeitä ja taipuisia islanninlampaan taljoja. Jarin toiveiden mukaan käytimme tummia, värjäämättömiä taljoja. Taljan nahkapuoli on vaalea, mutta se ei haitannut, sillä lämpöpussin päälle tulee musta päälikangas. Päälikankaan ansiosta paloista kootun taljat saumat jäävät piiloon. Vaikka kooltaan taljat olivat isoja (noin 100 cm x 60-80 cm), tähän lämpöpussiin käytettiin kuusi taljaa. Taljojen luontainen muoto tuo haasteen kappaleiden asetteluun, jotta hukkapaloja jäisi mahdollisimman vähän. Pyrin välttämään turhia saumoja, jotta talja säilyisi taipuisana.
Kaavojen asettelu vaati suunnitteluaPehmeää taljaa pystyy ommella koneella, vaikka paksut taljat tuovat oman haasteenVälisovituksessa asiakkaan luona
Muhkean taljan päälle laitettiin tuulta ja vettä pitävä suojakangas. Eteen tarvittiin pitkä vetoketju, jonka ansiossa lämpöpussi aukeaa koko matkaltaan. Kaksisuuntaisen vetoketjun ansiosta pussin saa auki sekä alhaalta että ylhäältä. Jari toivoi lämpöpussiin kunnon heijastimet tuomaan turvallisuutta pimeällä. Ompelin vetoketjun reunaan heijastinkankaasta tereen. Vetoketju kiinnitettiin taljan reunaan päälikankaan avulla. Pitkät karvat ylettyvät helposti vetoketjun väliin, joten tämä piti huomioida etureunan rakenteessa. Suojakaitaleen ja tukiompeleiden avulla vetoketju toimii ongelmitta.
Leveiden remmien ja solkien avulla lämpöpussi kiinnitetään pyörätuoliin tukevasti, jotta se ei liiku tuoliin istuessa. Istuimen päälle tein vielä irrallisen suojan vettä ja likaa hylkivästä kankaasta. Suojakangas kiinnittyy lenkkien avulla lämpöpussin kiinnitysremmeihin joten sen saa helposti irrotettua pesuun.
Valmis lämpöpussi kiinnitetään remmien avulla pyörätuoliin
Valmiina lämpöpussi menee yllättävän pieneen pakettiin. Kiinnitysremmit toimivat myös säilytyspaketin kiinnikkeinä.
Lämpöpussi pakattuna
Lämpöpussi valmistui kevään viimeisiin pakkasiin. Lämpöpussin avulla Jari pääsee nyt seuraamaan poikansa jalkapallopelejä kentän laidalle viileässäkin kevätsäässä.
Lue lisää miten muokkasin Jarin vaatteita, jotta elämä pyörätuolissa helpottuu.
Reilu neljä vuotta sitten, maaliskuussa 2014 vietin viimeisiä viikkoja palkkatöissä. Olin raskaana ja valmistauduin lapseni syntymään. Olemme asuneet Pihlajamäessä keväästä 2011, mutta ennen tyttären syntymää en tuntenut asuinalueelta ketään, naapureitamme lukuun ottamatta. Muutenkin alue ja sen palvelut perheille olivat aika vieraita. Pihlajamäki oli minulle lähinnä rauhallinen nukkumalähiö, ruokakaupassakin kävin usein keskustassa töiden jälkeen. Viikonloppuisin ulkoilin, mutta enemmän Viikin pelloilla, kuin Pihlajamäen katuja kävellen. Lapsen syntymä muutti käytöstä paljon ja halu tutustua omaan kotiseutuun ja sen ihmisiin vahvistui. Haluan tietää ja tuntea alueen ja sen ihmisiä, missä lapseni aikanaan tulee viettämään paljon aikaansa.
Äitiyslomalla olleessani kaipasin aikuisten seuraa, muita pienten lasten äitejä, joiden kanssa jakaa vauva-arjen kokemuksia. Vanhoilla ystävilläni lapset olivat jo isompia, eivätkä he enää päiväaikaan olleet kotona. Joten minun oli pakko etsiä uusia ihmisiä. Helsingin kaupunki järjestää tähän onneksi paljon mahdollisuuksia mm. leikkipuistojen muodossa.
Perhekahvilasta saa aamupalaa pientä maksua vastaan
Ensimmäisen vuoden aikana säännölliset vauvatreffit leikkipuistossa toivat kaivattua vertaistukea tuoreen äidin päiviin. Puistoilun kautta tutustuin myös Pihlajamäen MLL:n toimintaan. Hoitovapaalla ollessani MLL:n perhekahvilat olivat mukava tapa tavata muita asuinalueen lapsiperheitä. Ja pian huomasinkin olevani yksi perhekahvilan vapaaehtoisista vetäjistä. Muutaman naisen voimin järjestimme kerran viikossa aamupalatarjoilua ja pientä ohjelmaa leikkipuiston tiloissa. MLL tukee juuri tällaista lapsiperheiden toimintaa, jota vapaaehtoiset toteuttavat. Perhekahvilassa tutustuin lähialueen muihin äiteihin ja sain uusia ystäviä. Osa näiden lapsista on nyt lapseni päiväkotikavereita, joten myös lasten yhteys ystäviin säilyy arjen haasteista huolimatta.
Perhekahvilan vapaaehtoisena ollessani MLL:n toiminta tuli tutummaksi. Vuonna 1920 perustetun Mannerheimin Lastensuojeluliiton tarkoitus on edistää lapsien ja lapsiperheiden hyvinvointia, lisätä lapsuuden arvostusta, tukea lasten ja lapsiperheiden perusturvallisuutta, hyvinvointia sekä terveyttä. Järjestö pyrkii saamaan näkyvyyttä yhteiskunnassa ja tuomaan lasten näkökulmaa päätöksentekoon.
Seuraava Lastenvaate- ja tarvikekirpputori järjestetään sunnuntaina 6.10.2019
Pihlajamäen MLL:n paikallisyhdistyksen päätoiminta tällä hetkellä on nimenomaan perhekahvilatoiminta alueen kahdessa leikkipuistossa ja suuren suosion saavuttanut lastenvaatteiden kirpputori kaksi kertaa vuodessa. Perhekahvilat leikkipuistojen tiloissa keräävät viikoittain äitejä ja isiä lapsineen yhteen. Pientä maksua vastaan kahvilasta saa pientä syötävää ja vaihtuva ohjelma viihdyttää niin lapsia kuin aikuisiakin. Pihlajamäen MLL on myös mukana erilaisissa oman alueen tapahtumissa. Yhdistyksen toiminta pyörii täysin vapaaehtoisten voimin ja niiden suomin resurssein.
MLL tekee tärkeää työtä meidän lapsiperheiden hyväksi. Olen yhä mukana Pihlajamäen yhdistyksen vapaaehtoistyössä, hallituksessa sekä mm. järjestämässä lastenvaate- ja tarvike kirpputoria. Kesästä 2018 alkaen olen yhdistyksemme hallituksen puheenjohtaja.
Ketjutikki osaltaan tukee tärkeää työtä ja tarjoaa Pihlajamäen MLL:n jäsenille jäsenetuna alennusta housujen lyhennyksestä. Tule sinäkin mukaan tekemään hyvää lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eteen!
Pakkanen paukkuu nyt koko maassa, joten siitä kannattaa ottaa kaikki ilo ja hyöty irti. Sopivasti ensimmäiset hiihtolomat ovat juuri alkaneet koululaisilla, joten useimmilla on nyt vähän enemmän vapaa-aikaa. Aurinkoinen sää houkuttelee ulkoilemaan ja kun pukeutuu oikein, on ulkona ihan mukavaa. Ja ulkoilun jälkeen on mukava tulla sisälle lämpimään ja keittää jotain lämmintä juomaa.
Jos jatkuva ulkoilu ei kiinnosta, voi pakkaskelejä hyödyntää myös muulla tavalla. Pakkasten aikaan on hyvä sulattaa ja puhdistaa pakastin ja viedä ruokapakasteet ulos odottamaan. Myös petivaatteiden, peittojen ja tyynyjen sekä muiden kodin tekstiilien tuuletus on varsin tehokasta. Pakkanen tappaa erityisesti pölypunkit. Tosin pakkasta saa olla ihan reilusti, lähemmäs -30 astetta ja tekstiilit useamman tunnin ulkona. Noin -20 asteen pakkasessa ötököiden tuhoamiseen menee vuorokausi. Mutta auttaa se pienempikin pakkanen tekemään tekstiileistä ihanan raikkaat. Kyllä illalla uni maistuu raikkaissa lakanoissa, kun päivän on ulkoillut auringossa tai siivonnut kotia.
Itse en ulkoilemaan tänään päivällä oikein ehtinyt, mutta päätin tuulettaa villavaatteet, neulepuserot ja takit sekä villasukat. Villa hylkii likaan, joten villavaatteita ei tarvitse pestä niin usein kuin muita vaatteita. Tuuletus puhdistaa ja raikastaa villaa mukavasti ja on kaikin puolin ystävällisin tapa huoltaa vaatteita. Päivän ulkoilun jälkeen vaatteet ovat ihanan raikkaat ja tuovat tullessaan vaatekaappiin tuulahduksen pakkasilmaa. Ja kiusaahan se pakkanen myös mahdollisia vaatteiden tuholaisiakin. Pienikin pakkanen pitäisi tappaa vyöturkiskuoriaisen, kunhan tarpeeksi pitkään ovat pakkasessa. Sen sijaan vaatekoi kestää pakkasta paremmin, mutta sekin tuhoutuu -28 asteen pakkasessa. Joten, jos pienet ikävät tuholaiset ovat kiusana, täytyy toivoa kovia pakkasia, tai turvautua tilavaan pakastimeen.
Villavaatteiden huollossa kannattaa muistaa myös toinen tärkeä asia: vaatteiden säilytystapa. Villavaatteita ei tulisi säilyttää pitkiä aikoja vaatehenkariin ripustettuna. Varsinkin painavat villavaatteet saattavat venyä ripustettuna ollessaan. Joten villavaatteet tulisikin säilyttää viikattuna hyllyllä tai laatikossa. Ja jos säilytystilassa on ollut ongelmia tuholaisten kanssa, kannattaa villaneuleet varastoida tiiviisti suljettaviin muovipusseihin. Ja luonnollisesti vain puhtaita ja tuuletettuja vaatteita säilytetään muoviin pakattuina.
Jos kaipaat lisätietoa tekstiilien tuholaisista, käy kurkkaamassa esimerkiksi täältä.
Ja neulojat huomio, nyt villalangat tuulettumaan! On oiva hetki tehdä inventaari lankavarastoihin ja viedä ne pakkaseen nauttimaan rakkaasta ilmasta. Puhtaista ja raikkaista langoista on mukava suunnitella ja tehdä taas uusia käsitöitä.
Nämä perussukat on neulottu Novitan Nalle -langalla, 3 mm puikoilla. Lataa ohje tästä.
Kantapään neulominen
Kantapään neulomiseen on useita vaihtoehtoja. Puhutaan peruskantapäästä, vahvistetusta kantapäästä, pyöreästä kantapäästä, tiimalasikantapäästä eli lyhennetyillä kerroksilla neulottu. Kantapäähän voi tehdä sädekavennuksen tai vaikka ristiin vahvistettu kantapää. Itse suosin perussukassa vahvistettuja kantapäätä, joka on kestävä ja napakka. Toisaalta käyttämällä erilaista kantapäätä saa perussukasta uuden näköisen.
Perussukan ohjeessani kantapää neulotaan vahvistettuna. Ensin neulotaan kantalappu. Perussääntönä vahvistetussa kantapäässä voisi pitää ohjetta, että kantalappuun neulotaan yhtä monta kerrosta, kun siinä on silmukoitakin. Eli kun mallisukassa kantalapussa silmukoita 28, neulotaan kerroksiakin 28. Vahvistetussa kantapäässä kerrosten laskeminen on vähän haastavaa. Itse lasken vain nostettujen silmukoiden kohdalta eli vain joka toisen kerroksen. (tällöin kerroksia on 14 x 2=28) Kun kantalappu on neulottu, silmukat jaetaan kolmella, kantapohjaa varten. Varsinkin vahvistetussa kantapäässä on tärkeää pitää silmukkaluku parillisena, jotta sama neulos jatkuu oikein koko kantapään ajan. Jos silmukoita jaettaessa luku ei mene tasan, laitetaan keskelle enemmän ja molemmille reunoille yhtä monta silmukkaa. Reunimmaiset silmukat kavennetaan pois ja keskelle jäävät ovat jalkapohjan alla.
Eli mallisukassa on 28 silmukkaa, se jaetaan 8 + 12 + 8
Katso taulukosta kantapään silmukkajako eri silmukkamäärillä.
Kiilakavennukset
Kun kantapää on neulottu vahvistettuna neuloksena, jatketaan sukkaa jälleen sileänä neuloksena, neuloen aina oikeita silmukoita. Kantalapun reunasta nostetaan uudet silmukat. Silmukoiden nostamisessakin on eri tapoja, tärkeintä on kuitenkin se, ettei aloitusreunaan jää reikiä tai löyhiä silmukoita. Jos uudet silmukat nostettaessa otetaan vain silmukan toinen puoli, kannattaa ensimmäinen kerroksella neuloa nostetut silmukat kiertäen, eli takareunasta oikein. Tällöin silmukoista ei tule niin löysiä.
Itse suosin tapaa, jossa uudet silmukat nostetaan neulomalla koko reunimmainen silmukka. Vahvistetussa kantapäässä se on helppoa, kun reunassa on ”nostettu” silmukkarivi, eli puolet lapun kerroksista. Näin saadaan helposti nostettua oikea silmukkamäärä. Kantalapusta nostetaan siis saman verran uusia silmukoita, kuin yhdellä puikolla on silmukoita. Mallisukassa siis 14 silmukkaa. Kantalapun ja seuraavan puikon välistä kannattaa nostaa vielä 1-2 silmukkaa, ettei siihen muodostu reunaa.
Kiilakavennuksilla kavennetaan ylimääräiset silmukat pois ennen sukan suoran osuuden neulomista. Tässä kohtaa voi muokata sukan mallia vastaamaan käyttäjän jalkaa. Jos jalkapöytä on kovin korkea, kavennuksien väliin tehdään alkuun enemmän välikerroksia. Ja vastaavasti, jos jalkapöytä laskee nopeasti, välikerroksia tehdään vähemmän.
Jos sukkaan halutaan kapeampaa jalkaterää, voi tässä kohtaa tarvittaessa jakaa sukan silmukoita vähän uudella tavalla. Eli siirtää 2. puikon alusta yhden silmukan 1. puikon loppuun ja vastaavasti 3. puikon lopusta silmukan 4. puikon alkuun. Näin kavennettavia silmukoita tulee yksi enemmän ja kiilakavennusten jälkeen jokaisella puikolla on saman verran silmukoita, yksi vähemmän, kuin sukan varressa.
Vastaavasti, jos tarvitaan leveän lestin sukka, kiilakavennuksia tehdessä voidaan jättää viimeinen tai viimeiset kavennukset tekemättä ja näin saadaan jalkapöydälle enemmän tilaa. Kiilakavennusten jälkeen silmukat jälleen jaetaan tasaisesti puikoille.
Jalan suora osuus
Kavennusten jälkeen neulotaan suoraa osuutta kärkikavennusten alkuun saakka. Pituus riippuu tietysti jalan pituudesta, mutta myös hieman halutusta kärkikavennuksistakin. Eli kuinka pitkä osuus varataan kärkeä varten. Perusajatus jälleen voisi olla, että kavennukset alkavat pikkuvarpaan tyvestä tai kun pikkuvarvas peittyy. Tässäkin on tietysti jälleen eroja, kuinka pitkät varpaat ja minkä mallinen jalkaterä kenelläkin on.
Tästä kokotaulukosta näet minkä mittainen jalka on eri kokoisessa sukassa.
Kärkikavennukset
Kuten kantapää, niin myös kärkikavennukset voi tehdä erilaisin tavoin ja kavennustavasta riippuen väliin neulotaan yksi tai useampi välikerros. Kavennukset voi tehdä esim. kaventaen joka puikon lopussa tai sädekavennus kaventaen joka puikon keskellä ja lopussa. Yksi tapa kaventaa on tehdä kapea tai leveä nauhakavennus sukan reunoille.
Mallisukassa kärkeen tehdään leveä nauhakavennus, jossa kavennukset tulevat sukan reunoille nauhamaisesti. Kavennukset tehdään 1. ja 3. puikon lopussa ja 2. ja 4. puikon alussa. kavennusten väliin neulotaan 2 silmukkaa (1/puikko). Kavennusten väliin neulotaan aluksi välikerroksia 1-2 riippuen jälleen halutusta mallista, eli kuinka jyrkästi kavennukset halutaan tehdä. Mallisukassa välikerroksia on 1, kunnes on kavennettu puolet silmukoista. Tämän jälkeen kavennukset tehdään joka kerros, kunnes jäljellä on 2 silmukkaa/puikko.
Jos et ole neulonut aiemmin sukkia tai viimekerrasta on jo aikaa, on hyvä ensin vähän katsoa perustietoja, miten kannattaa lähteä liikkeelle.
Lankavalinta
Sukkalangaksi kannattaa valita villa-sekoitelanka, jotta sukat kestävät paremmin kulutusta. Polyamidi villan mukana tuo tarvittavaa kestävyyttä. Angoraa sisältävä lanka on pehmeä, mutta ei kestä kulutusta. Tietysti sukkien käyttötarkoitus vaikuttaa materiaalivalintaan. Sukkalankana voi käyttää eri vahvuisia lankoja oman mieltymyksen mukaan. Lankakaupoista löytyy erilaisia vaihtoehtoja sukkalangaksi. Mutta myös ihan perus ruokakaupasta saa sukkalankoja. Lankaa valittaessa kannattaa miettiä sukkien käyttötarkoitus, sillä langan paksuus vaikuttaa lopputulokseen. Ensimmäisten sukkien neulominen on varmasti mielekkäämpää mieluummin vähän paksummasta kuin ihan ohuesta langasta. Valmiiksi kirjavilla tai raidoitetuilla langoilla saa helposti kivat sukat. Niitä voi käyttää yksinään tai yksivärisen langan kanssa. Vain mielikuvitus on rajana, kun väriyhdistelmiä kokeilee.
Puikot
Valitun langan paksuus vaikuttaa tietysti, minkä paksuiset puikot valitaan. Myös jokaisella neulojalla on oma käsiala. Onko neulos tiukkaan vai löyhää vaihtelee eri tekijöiden välillä. Vain kokeilemalla selviää sopiva puikkokoko. Perusajatus kuitenkin on, että sukat kannattaa tehdä hieman pienemmillä puikoilla, jotta neuloksesta tulee tiiviimpi ja sukista kestävämmät. Toki tässäkin vaikuttaa oma mieltymys ja sukkien käyttötarkoitus. Pehmeiden unisukkien ei tarvitse olla niin tiiviit ja kulutusta kestävät, kuten paksujen saapassukkien.
Puikkomarkkinoilla on paljon vaihtoehtoja. Puikkoja valmistetaan eri materiaaleista ja eri muotoisina. Perinteisesti sukat neulotaan viidellä ”sukkapuikolla”, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Mutta pysytään tässä nyt ihan perinteisessä menetelmässä, ettei mene liian monimutkaiseksi.
Oikean puikkokoon valitsemiseen kannattaa käyttää aikaa. Puikkokokoa muuttamalla ja koetikkua neulomalla löydät sopivat puikot. Aluksi voit kokeilla langan valmistajna antamaa puikkokokoa, tai kuten jo edellä mainittiin, sukissa hieman pienempää. Oikean neuletiheyden löytäminen on tärkeää, kun neulotaan valmiin ohjeen mukaan. Vaikka käyttäisi eri lankaa, kuin ohjeessa, kokeilemalla löytää sopivan puikkokoon ja niin tuotteesta tulee oikean kokoiset. Koetilkku kannattaa neuloa reilun kokoiseksi, jotta siitä saa mitattua kuinka monta silmukkaa ja kerrosta on kymmenellä sentillä. Neulottu koetilkku täytyy kastella kunnolla kädenlämpöisessä vedessä ja antaa rauhassa kuivua ennen lopullista tiheyden mittaamista. Itse vielä höyrytän tilkun ennen mittaamista. Näin saatu silmukka- ja kerrosluku on tarkka ja tuotteesta tulee halutun kokoinen.
Sukan malli
Sukkamalleja on lukuisia erilaisia ja omia variaatioita voi keksiä lukuisia. Tässä keskitymme vain perussukan neulomiseen, joka tehdään yhdellä värillä sileää neulosta neuloen. Toki tässä voi hyödyntää valmiiksi raidoitettuja, kirjavia tai liukuvärjättyjä lankoja. Erilaisten lankojen avulla perussukasta saa hyvin erinäköisen. Kun on oppinut neulomaan perussukan, on helpompaa lähteä kokeilemaan erilaisia neuloksia ja kuvioita ja yhdistää niitä jo opittuihin taitoihin. Mallisukka on neulottu valmiiksi kirjavasta sinivalkoisesta Novitan Nalle langasta.
Mallisukka on neulottu yhdellä värillä, valmiiksi kirjavalla langalla.
Sukan koko
Sukan koko valitaan tietysti käyttäjän jalan mukaan. Meillä kaikilla ei suinkaan ole saman malliset jalat, toisilla on kapea lesti, toisilla leveä. Myös jalkapöydän korkeus on erilainen ja vaikuttaa hyvin istuvan sukan neulomiseen. Pelkkä kengän koko ei vielä kerro koko totuutta jalan koosta, mutta se yksi hyvä lähtökohta. Varsinkin silloin, kun neuloo sukkaa jollekin toiselle, eikä pääse mittaamaan käyttäjän jalkaa. On myös hyvä muistaa, että lapsen ikä ei kerro mitään kengän koosta. Kannattaa aina tarkistaa edes kengän koko ja vielä parempi jos saa jalkapohjan mitan.
Kun nyt puhumme perussukasta, se on perusmalli, joka sopii useimmalle käyttäjälle jalan mallista riippumatta. Esimerkki sukka on tehty juuri tällä ajatuksella. Kun perusjutut ovat tuttuja, voi sukkamallia muokata oman tarpeen mukaan esim. leveälle tai kapealle lestille.
Kun tietää käyttäjän kengän koon, voi jalan mitan laskea matemaattisesti.
Kaava tähän on: kengän koko x 2 : 3 -1,5 cm
Eli esim. 39 x 2 :3 -1,5 cm =24,5 cm
Tässä taulukko, missä on valmiiksi laskettu jalan pituudet eri kengän kokojen mukaan. Taulukosta löydät myös jalan ympärysmitan ja esimerkkejä silmukkamääristä.
Sukan varsi, resori
Sukan varsi on hyvä olla joustavaa neulosta. Resoriksi mallisukkaan on valittu 2o 2n -resori. Yhtä hyvin voi käyttää esim. 3o 3n tai 1o 1n -resoreita. (Kokeneet neulojat voivat valita resoriksi erilaisia joustavia kuvioneuloksia.)
Resorin pituus on vapaasti valittavissa oman mieltymyksen mukaan. Jos sukasta haluaa pitkävartisen polvisukan tai jopa yli polven, täytyy sukan silmukkaluku ja tarvittavat varren kavennukset miettiä erikseen. Perussukan ohjeella voi neuloa noin 5-20 cm pitkän resorin. Toki jälleen täytyy huomioida käyttäjän pohkeen leveys, ettei sukka kiristä jalkaa. Mallisukassa resorin pituus on 13 cm.
Resorin jälkeen, ennen kantapäätä, neulotaan usein 1-2 cm sileää neulosta. Tämä ei tietenkään ole pakollista, mutta se tekee sukkaan pienen levennyksen ennen kantapään neulomista. Sileä osuus voi olla halutessa pidempikin.
Mallisukat on neulottu Novitan Nallelangasta 3 mm puikoilla. Lankavalmistajan puikkosuositus Nallelangalle on 3,5mm tiheys 10 cm 22s 32 krs. Mutta sukka kannattaa neuloa vähän tiheämmäksi. Minun neulontakäsialla 3 mm puikoilla neuletiheys on 27 silmukkaa 10 cm.
Lue lisää, miten kantapää ja kärkikavennukset tehdään.
