Pöytä on katettu -kangasruuat

Kun tyttäreni syntyi reilu kolme vuotta sitten, haaveilin kodista jossa lapsen lelut ovat kestäviä, puusta ja kankaasta valmistettuja -ei niinkään muovisia ja kolhoja. Suunnittelin, kuinka ompelen hänelle pehmoeläimiä, käsinukkeja ja rooli vaatteita, nukkeja ja nukenvaatteita sekä erilaisia leikkitavaroita kotileikkeihin. Mutta kuten arvata saattaa, ihan näin ei käytännössä ole mennyt. Kyllä meiltä löytyy niitä muovisia leluja, mutta onneksi myös jotain itsetehtyä.

Pöytä on katettu

Kotileikit ovat monen lapsen suosikkeja -niin myös meidän tytön. Niinpä olen niiden muovisten astioiden ja ruokien lisäksi ommellut erilaisia ruokia askarteluhuovasta. On hedelmiä, vihanneksia, marjoja, leipiä yms. Kangasruokien ideointi ja tekeminen on välillä vienyt täysin mukanaan. Uusia ideoita syntyy koko ajan, onhan ruokakauppa täynnä malleja, mitä voisi myös kangasruokina toteuttaa. Uusien artikkeleiden kehittely, kokeilu ja työssä onnistuminen on palkitsevaa. Miten ompeleet tulee tehdä, jotta kangasruuat tunnistaa oikeaksi? Millä väreillä ja sävyillä tuotteeseen saa tarvittavat elementit. Miten yksinkertaistaa mallia jotta se voi toteuttaa, mutta myös lapsikin tunnistettava tuote? Kuinka kahdesta eri sävyisestä palasta vihreää huopaa syntyy kurkkuviipale tai punaisista tomaattiviipale. Keitetyn kananmunan viipale tehdään kaksinkertaisena, luonnollisesti valkoisella ja keltaisella. Erivärisiä ja sävyisiä huopia on tullut hankittua laatikollinen, vaikka yhteen tuotteeseen menee aika pieni palanen. Myös huovan paksuus vaikuttaa haluttuun lopputukokseen. Paksusta huovasta, jota juuri ja juuri saksilla jaksoi leikata, tein paprikasuikaleita pizzaan ja leivän päälle. Samalla idealla syntyi myös sipulirenkaat.

Kangasruokien tekeminen on ollut minulle iltaharrastus. Kun päivän työt on tehnyt ja aika laittaa koneet kiinni, on tv:n ääressä istuen kiva vielä jotain puuhata. Vaikka sitten ommella tomaatin ja kurkun siivuja, tai kasata ruisleipäivän kappaleita yhteen. Pehmeä ja paksu ruisleipä syntyy, kun kahden huopapalan väliin laitetaan paksua vanua. Ja levite leivänpäälle tehdään huovutusvillasta huovutusneulan avulla. Vaaleaa paahtoleipään tarvitaan kahta eri sävyistä ruskeaa, jotta leivän kuori erottuu. Näin syntyi erilaisia voileipäkattauksia: ruisleipä tomaatilla ja kurkulla, väliin juustoviipale tai salaatinlehti. Tai paahtoleipä juustolla ja kananmunalla. Tai lapseni tapaan: paahtoleivän päälle tomaatit, kurkut, juusto, salaatti, muna ja toinen leipä päälle -hampurilaiseksi… Tästä sitten lähti taas uudet suunnitelmat äidin päässä ruksuttamaan: pitäisi tehdä hampurilainenkin..

Erilaisia voileipiä

Erilaisten marjojen tekeminen kiinnostaa myös. Perheemme mieleiset marjat piti tietysti tehdä: mansikka, mustikka, mutta entä miten syntyy vadelma? Ja kun pihan marjapensaat alkoivat tuottaa satoa, halusin tietysti kokeilla, miten punainen viinimarja muodostuu huopakankaasta. Muutaman kokeilun jälkeen löytyi oikeat koot ja muodot kullekin marjalle. Kauppareissun jälkeen taas tuli uusia ideoita: viinirypäleet, herneenpalot, vesimelooni… Tuotevalikoima vaan laajenee, ainakin suunnitelmissa.

Mansikat, mustikat, vadelmat, punaiset viinimarjat

Lapseni söi taannoin usein riisipiirakoita, joten toki niitäkin piti tehdä leikkeihin. Muutaman kokeilun jälkeen löytyi sopivat materiaalit ja työtavat toteuttaa kauniisti paistunut riisipiirakka, ja tietysti päälle pari viipaletta keitettyjä kananmunia.

Riisipiirakka ja keitetyt kananmunat

Ja jotta isällekin löytyy leikeissä jotain mieleistä tarjottavaa, tein pizzapaloja. Suunnittelin pyöreän pizzan kuuteen osaan leikattuna. Näin paloista tuli sopivan kokoisia leikkeihin. Pizzapala on kaunis yksittäin, mutta tehdessä halusin haastaa itseni ja tein paloista yhteensopivat kuvioinnin avulla. Jokainen pala on siis erikseen tehty, mutta mietitty miten tomaatti tai herkkusieniviipale jatkuu seuraavassa palassa.

Pala pizzaa…
..vai kokonainen

Joitakin hedelmiä ja vihanneksia kuten banaanin, porkkanan, omenalohkoja, appelsiinin puolikkaita olen tehnyt myös koneella ommelleen. Mutta jotenkin nämä kokonaan käsin ommellut kangasruuat ovat vieneet mukanaan. Ja uusia ideoita on pää täynnä, kun vain ehtisi ideoita toteuttaa.

Näiden kangasruokien tekeminen vie tietysti aikaa, mutta vie myös tekijänsä mukanaan. Esimerkkinä sanottakoon, että yhden kurkkuviipaleen ompelemiseen menee noin vartti ja tomaattiin puolisen tuntia. Toki kappaleet leikkaan sarjana, mutta vie sekin oman aikansa. Mutta kun katselee lapsen leikkijä, kuinka hän rakentaa omia leipiä tarjottavaski, ei oman työn määrää enää nin ajattele. Lopputulos on juuri sitä, mistä lapsen syntyessä haaveilin: kauniita yksilöllisiä leluja.

Kun näitä kangasruokia on syntynyt yli oman tarpeen, voin jakaa iloa muillekin. Eikä nämä ole vain lastenleikkeihin, vaan sopivat yhtä hyvin somisteeksi vaikka ruokapöydälle. Alle kolmevuotiaiden lasten leikkeihin näitä ei suositella tukehtumisvaaran takia. Hoito-ohjeena käsinpesu tarvittaessa. Käytetyt materiaalit ovat askarteluhuopa (polyesteria tai akryyliä), huovutusvilla ja täytevanu. Ompelulankana muliinilanka, jonka värivalikoima on aivan mahtava.

Nämä ihanat kangasruuat: leivät, riisipiirakat, pizzat ja marjatuokkoset löydät nyt Ketjutikin verkkokaupasta.

Verkkokauppaan tästä!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.