Pitkä ompeluprojekti: Tuuterin kansallispuku

Haluan esitelle minun suuritöisimmän ja rakkaimman ompeluprojektin: Tuuterin kansallispuku. Tämän tekoprosessi alkoi jo vuonna 1965, eli kymmenen vuotta ennen minun syntymää, kun äitini Tuula (synt. 1942) kutoi Hollolassa kotiteollisuus koulussa kankaat kahteen Tuuterin pukuun. Kankaat valmistuivat ajallaan, mutta ensimmäisen kansallispuvun äiti teki vasta vuonna 1981. Ei tainnut olla puvulle tarvetta 60-70-luvulla, olihan silloin paljon muuta. Äidin opiskelut jatkuivat Hämeenlinnassa Wetterhoffilla ompelun ja kudonnan opinnoissa. Tämän jälkeen oli aika perustaa perhe. Puku koristeineen on työläs tehdä, eikä silloin ollut ketään, kenelle äiti olisi sen halunnut tehdä, joten toisen puvun materiaalit jäivät odottamaan. 

Äitini Tuula vuonna 1985, kuva kotialbumista
Äidin muistiinpanoja kankaan kudonnasta.
Hamekankaan kutomiseen meni 50 tuntia, valmista 118 cm leveää kangasta tehtiin 4,50 m.
Pusero- ja esiliinakankaisiin kului 55 tuntia, 72 cm leveä kangasta tehtiin 7,5 m

Vuonna 1985 ollessani 10-vuotias, äitini teki minulle oman kansallispuvun, Hollolan puvun, jota käytin mm. harrastaessani kansantanssi sekä muutamissa juhlissa, häissä ja syntymäpäivillä. Ehkä silloin syntyä ajatus, että toinen Tuuterin puku tehtäisiin minulle.  

Tässä äiti ja minä lähdössä juhliin vuonna 1987. Minulla päällä Hollolan kansallispuku. Kuva kotialbumista

Tuuterin puvussa on runsaat käsinkirjotut koristeet ja muutenkin paljon käsin ommeltavaa. Tein jo nuorena paljon kirjontatöitä,  joten oli luontevaa, että aloin itse tehdä kansallispuvun koristeosia. 15-vuotiaana, kesällä 1990 tein puseron ja esilinnan irralliset koristeosat. En muista mistä kipinä näiden tekemiseen syntyi, mutta aika lailla ”yhdellä istumalla” nämä tein kesälomalla mökillä.  Muistiinpanojen mukaan näiden valmistamiseen kuluin 24 päivää heinä-elokuussa. 

Monet kesät olen viettänyt mökkirannassa käsitöitä tehden, niin myös kansallispuvun kirjotut koristeet tein kesälomalla.
Muistiinpanot kirjontaan käytetystä ajasta, yht. 24 päivää, heinä-elokuussa 1990

Puvun hameeseen  kuuluu myös kirjottu liivi ja värikäs pirtanauha. Pirtanauhan tein vaatetusalan opintojen aikana perinnekäsityön kurssilla vuonna 1997. Samalla kirjoin liiviosan kirjailut. Tämän jälkeen innostus loppui. Puvusta oli kivoimmat osuudet tehty, eikä kansallispuvulle tuntunut olevan käyttötarvetta. Jossain vaiheessa oli ajatus, että tekisin puvun valmiiksi opiskelujen päätyttyä vuonna 2000, mutta tämä vuosi meni ja niin meni monta muutakin vuotta, eikä puku valmistunut. Kansallispuvun osat odottivat laatikossa, lähes unohdettuna, kunnes muutama kesä sitten päätin, että puku on saatava valmiiksi. Tavoitteeksi otin vuoden 2025. Täytän toukokuussa 50 vuotta ja ajattelin, että tämä olisi sopiva ajankohta saada puku vihdoin valmiiksi.

Puvun viimeinen vaihe oli täynnä suuria tunteita

Loppuvuodesta 2024 hain keskeneräisen kansallispuvun vanhempieni luota ja päätin hyödyntää työssäni hiljaisemman tammikuun puvun tekemiseen. Puvun valmiiksi saattamiselle juuri nyt tuli odotettua suurempi merkitys, kun äitini sairastui syöpään tammikuun puolivälissä. Tietämättä äidin sairaudesta aloitin työn samaan aikaan, kun äiti hakeutui lääkäriin. En edes muistanut, kuinka pitkälle olin pukua jo tehty 1990-luvulla. Esiliina oli kokonaisuudessaan valmiina, puseron irralliset kirjailut tehnyt, hamekangas leikattu valmiiksi ja liiviosa koottu ja kirjailtu valmiiksi. Tehtäväksi jäi enää puseron kokoaminen ja viimeiset puserokankaaseen tehtävät kirjailut; hameosan ompelu; liivin vuoritus, yhdistäminen hameeseen sekä viimeistely. Viimeisenä tein hiuskoristeen, säppälin. 

Lähtötilanne tammikuussa 2025
Suuritöiset kirjailu on tehty erilliselle kankaalle, mutta viimeiset pistot ommellaan suoraan puserokankaaseen.
Liivin pääntie ja kädentiet viimeistellään koristenauhalla

Sain puvun valmiiksi muutamassa viikossa ja ehdin esitellä sen äidille. Meidän yhteinen 60 vuotta kestänyt käsityöprojekti tuli vihdoin päätökseen. Kuinka paljon tunnetta ja muistoja sen tekemiseen liittyy. Ja kuinka onnelliseksi valmiin puvun näkeminen äitini tekikään. Hän iloitsi sukupolvien yli jatkuvista kädentaidoista ja käsitöiden arvostamisesta. Valitettavasti emme enää ehtineet sovittaa ja kuvata pukuja yhdessä. Äiti nukkui pois 11.3.2025 nopeasti edenneen sairauden uuvuttamana.

Kirjailin liiviosan vuoriin puvun historian: meidän molempien nimet sekä vuosiluvut, milloin pukua on tehty. Lisäsin myös vuoriin nenäliinataskun. Taskuun laitoin kauniin pitsisen nenäliinan. Brodeerattu vintage liina on saksalainen ja alun perin tarkoitettu morsiamen nenäliinaksi. Liinaa koristaa K-kirjan.

Liivin vuorissa on kirjailtuna puvun historia
Nenäliinatasku vuorissa.

Kansallispukua varten ompelin alushameen puuvillatrikoosta. Alushameen helmaan laitoin äidin virkkaaman reunapitsin. Äitini purki pitsin vanhoista jo rikki menneistä tyynyliinoista vielä sairauden aikana, muutamaan viikkoa ennen kuolemaansa. Samoista tyynyliinoista hän leikkasi kirjotut kuviot ja ehti tehdä niistä muutaman kortin.

Alushameen helmassa äidin virkkaama pitsi

Kansallispuvun kanssa pidetään valkoisia pitkiä sukkia. Joten neuloin ohuet polvisukat. Langaksi valitsin kesäsukkiin sopivan Bamboo Wool -langan (55% villaa, 30% bambuviskoosia ja 15 % nylonia). Neuloin näitä sukkia äidin sairasvuoteen vierellä, jotta äiti pääsi hypistelemään pehmeää lankaa. Monet neulovat läheiselleen taivassukat, mutta äitini ei juuri koskaan käyttänyt kotona sukkia saatikka villasukkia, joten nämä käyttöön tulevat kansallispukusukat ovat osaltaan äidin muistoksi tehdyt.

Neulotut polvisukat

Kansallispuvut ovat arvokkaita vaatteita. Vuosikymmenien aikana niiden arvostus on vaihdellut, mutta nyt näyttää suosio nostaa taas päätään. Kansallispuvun hinnat vaihtelevat muutamasta tonnista useampaan tuhanteen euroon. Tuuterin kansallispuvun hinta valmiina on noin 5000 € ja pelkkä tarvikepaketti maksaa noin 1000 € (lähde: Vuorelma, 2025). Meidän pukujen arvoa nostaa itse käsin kudotut kankaat sekä pukujen tarina ja historia johon nivoutuu oikeastaan koko meidän perhe ja vanhempieni yhteinen elämä. 

Puku valmiina

Nyt puku on valmis. Vielä en tiedä, milloin ja missä sitä käyttäisin, mutta tarvittaessa se on valmiina käyttöön. Tyttäreni saa vanhan Hollolan kansallispuvun ja aikanaan tietysti myös tämän puvun. Äidin oma puku menee veljeni tyttärelle.

Jos haluat tarkemman esittelyn Tuuterin puvusta, lue myös aiempi blogi.

Puku asusteineen on vihdoin valmis
Alushameen pitsin esittely

Kotiliesi -verkkolehdessä julkaistiin 1.5.2025 juttu meidän pitkästä ompeluprojektista. Äitini viimeisiä toiveita oli, että pukujemme tarina julkaistaisiin lehdessä, nimenomaan Kotiliedessä. Toiveen toteutin, vaikkei äiti ehtinyt sitä enää nähdä.

Esittelyssä Tuuterin Kansallispuku

Tuuterin kansallispuku on yksi Suomen suosituimpia ja kauneimmaksi tituleerattuja pukuja. Runsaan kirjailunsa ansiosta Tuuterin kansallispuku on erityisen suosittu käsityöläisten keskuudessa. Tuuterin naisen kansallispuvun esikuva on Inkeristä, Tuutarin pitäjästä. 1880-luvulta peräisin oleva äyrämöistytön juhlapukukokonaisuus on tallennettu Suomen kansallismuseon. Ensimmäisen version puvusta kokosi Theodor Schvindt 1898. Seuraavan version muokkasi Tyyni Vahter vuonna 1936, mikä päätyi Helmi Vuorelman tuotantoon. Tuuterin puvusta tehtiin 1980-luvulla tarkistettu pukumallia, jota kutsutaan nimellä Tuutarin puku. Tässä esittelyssä siis vanhempi malli eli Tuuterin kansallispuku.

Paita

Valkoinen paita on puuvillaa, puuvilla-pellavaa tai pellavaa, malliltaan suora jossa on leveät pussihihat. Paidassa on edessä värikäs geometrisin kuvion koristeltu rekko sekä hihan yläpuolella olkalaput. Koristeosat kirjotaan erilliselle kankaalle ristipistoin ja kiinnitetään puseroon. Viimeiset koristeompeleet ommellaan suoraan puserokankaaseen olkalapun ylä- ja alapuolelle. Pääntiellä on oranssi koristenauha. Rekon vieressä on värikkäät hapsut sekä toisella puolella halkio. Pukuun kuuluu puseron pääntielle kiinnitettävä hopeinen solki.

Edessä koristeellinen Rekko. Halkion yläreunassa hopeinen solki.
Olkalappu ja koristeompeleet hihassa

Hame

Pukuun kuuluu villakankainen hartuushame, jossa on tummansinin A-linjainen hame ja punainen liiviosa eli hartuukset verkakankaasta. Liivin näyttävä kirjailu kiertää etukappaleen ympäri takakappaleelle. Liivin pääntie ja kädentiet on huoliteltu kapealla koristenauhalla. Hameosassa vyötäröllä on edessä villakankaalla huoliteltu halkio, jota koristaa vihreät aitapistot. Hameen helmassa on villalangasta punottu koristenauha

Esiliina

Esiliina on samaa kangasta kuin pusero. Esiliinan helmassa on leveä etupistokirjonta ja reunoilla värikkäät hapsut sekä koristenauha. Kirjontatyö on tehty erikseen ja kiinnitetty esiliinan helmaan. Viimeiset koristeompeleen ommellaan esiliinakankaaseen ristipistoin. Esiliina kiinnitetään monivärisellä pitkällä pirtanauhalla, jonka päissä on pitkät hapsut.

Esiliinassa värikäs koristelu ja pirtanauha
Esiliinan helman kirjonta ja hapsunauha. Hameen helmassa punainen villapunos.

Päähine

Tuuterin pukuun ei kuulu päähinettä, vain punainen säppäli, Säppeli on koristeltu tinanastoin sekä lasihelmin.  Perinteisesti vain nuoret naimattomat naiset käyttävät säppeliä. Säppeli on samaa verkaa kuin hameen liiviosa.

Sukat ja kengät

Kansallispuvun kanssa käytetään valkoisia sukkia. Kenkinä käytetään värjäämättömästä nahasta valmistettuja lipokkaita tai mustia nahkakenkiä.

Valkoiset polvisukat kuuluvat kansallispukuun.
Kuvassa hameen helmaa on nostettu, jotta sukat näkyvät paremmin.

Puvun hinta

Kansallispuvun hinnat vaihtelevat muutamasta tuhannesta useampaan tuhanteen euroon. Tuuterin kansallispuvun hinta valmiina on noin 5000€ ja pelkkä tarvikepaketti maksaa noin 1000€ (lähde Vuorelma, 2025).

Lähteet:

Kansallispuvut – Suomen Perinnetekstiilit Oy

Tuuteri – Kansallispuvussa

Tuuterin naisen kansallispuku | Kansallispuvut.fi

Kastepuvun nimien kirjailu

Kastepuku on lapsen ensimmäinen juhlapuku. Monella suvulla on käytössä vanha kastepuku, jota on voitu käyttää jo useiden sukupolvien aikana. Minut on aikoinaan kastettu äitini tekemässä kastepuvussa. Samassa mekossa on kastettu veljeni sekä meidän molempien lapset. Pukuun on kirjailtu kaikkien nimet ja syntymäpäivät muistoksi.

Heinäkuussa 2014 tyttäremme kastettiin äitini tekemässä kastepuvussa. Puvun kangas on 1960-luvulla kangaspuissa kudottu. Puku on malliltaan pelkistetty, helmassa upea pitsi. Puvussa kastettujen nimet on kirjottu taakse helmaan.

Kastepuvun nimien kirjailu on kaunis perinne. Tapoja ja tyylejä on useita. Yleisin tapa on kirjoa puvussa kastettujen lasten nimet ja syntymävuodet tai päivämäärät. Joissain puvuissa on kirjottu kastepäivä syntymäpäivän sijaan. Toiset haluavat pukuun vain etunimet, toiset koko nimen sukunimeä myöten. Yleisin tapa on kirjoa nimet helmaan, riviin ikäjärjestyksessä tai saman perheen lapset samaan riviin. Mutta myös vapaampia tapoja on. Perinteisesti tytön nimet kirjotaan vaaleanpunaisella ja pojat sinisellä tai valkoisella kaikki.

Nimet pukuun voi brodeerata koneella tai kirjoa käsin. Puvun historia ja hauras kangas voivat vaatia käsinkirjontaa. Brodeeraavaa konetta minulla ei ole ja muutenkin harrastan kirjontaa, joten kirjon nimet aina käsin. Kuluneiden vuosien aikana olen saanut kirjailla useampia kastepukuja. Teen kirjailun aina asiakkaan toiveet huomioiden. Jos puvussa on jo entuudestaan kirjailtu nimiä, otan fonttimallin vanhoista malleista. Kirjonnassa näkyy aika tekijänsä käsiala, joka on osa arvokasta käsityötä. Kirjainten mallia valitessa hyödynnän valmiita fontteja, mutta lopullisen ulkoasun teen aina käsin. Pääosin nimet kirjon varsipistoin, mutta kirjon aina alkuperäistä mallia mukaillen, tarvittaessa myös ristipistoin. 

Tässä hennonohuessa puvussa oli entuudestaan jo useampi nimi, joiden tyyliä mukaillen kirjoin uusimmat nimet. 2

Tässä puvussa oli jo yli 50 nimeä, kaikki nimet vähän eri tyylillä tehtynä.
Asiakkaan kanssa valittiin saman suvun nimien tyyli ja värisävy.

Suurennuslasilamppu on tärkeä apuri kirjontatöissä.

Nimet voivat olla myös ristipistoin kirjottuna

Valkoinen kirjonta kastepukuun tuo omat haasteet. Hahmottelen kirjaimet ensin kankaalle, jotta kirjaimista tulee suunnitelman mukaiset. Jos nimet ommellaan värillisellä langalla, esim. punaisella tai sinisellä, voin jäljentää kirjaimet värillisen jäljennyspaperin avulla tai hahmotella lyijykynällä. Jos kirjotaan valkoisella langalla, ompelen kirjaimet ohuen paperin läpi. 

Piirrän nimen ensin kynällä tai jäljennyspaperin läpi kankaalle ja ompelen värillisellä langalla.
Valkoisella kirjoessa ompelen kirjaimet ohuen kaavapaperin läpi.
Kirjailun jälkeen irrotan paperin varovaisesti ompeleiden välistä
Tähän kangaspuissa kudottuun kankaaseen ei voinut edes kuvitella koneella brodeerausta.

Teen käsinkirjontaa tilaustyönä. Työ hinnoitellaan tuntityönä, mutta olen tehnyt suuntaa-antavan laskukaavan nimien kirjonnalle. Lopulliseen hintaan vaikuttaa nimien pituus, kirjontatyyli ja puvun materiaali.

Hinta-arvio: 1. nimi 38-45 € (sis. suunnittelu), lisänimi/vuosi 15-18 /kpl  (esim. ”Liisa Maija 2023” hinta-arvio: 38 € + 2 x 15-18€ =68 € -74 €)

(Päivitetty 31.1.2025)

Kastepuvun historia

Kirjonta ja vaatteiden historia on kiinnostanut aina minua. Jo opiskeluaikoina tein tutkielman kastepuvun historiasta. Tässä pieni kooste kastepuvun historiaa:

Kastepuvun käytöllä on pitkä historia. Ennen erillisen kastepuvun käyttöä lapset kapaloitiin tiukkaan kääröön, kapaloon. Kasteasu saatettiin tekaista äidin morsiushunnusta, joka vain kauniisti käärittiin lapsen ympärille. Tämä tapa oli yleistä varsinkin sodan jälkeen pulavuosina. Koska kaikilla ei suinkaan ollut varaa hankkia lapselleen edustavaa kasteasua, oli sellaisen lainaaminen tavallista esim. kätilöitä tai pappilasta. 

Kastekaapu yleistyi 1700-luvun puolivälissä. Vuosisadan jälkipuoliskolla kotelomallisia kastekaapuja ommeltiin usein ajan muodin mukaisesti ohuista yksivärisistä silkkikankaista. Toisinaan niitä koristeltiin hillityllä reunakirjonnalla. 1700 -luvun lopulla kastepuku muuttui kapeasta kotelosta pitkäliepeiseksi ja lyhytuumaiseksi puvuksi, joka kuositeltiin naisten paitapukujen tavoin. Näin syntyi valkoinen ristiäismekko.

Ristiäismekkojen koristelussa seurattiin ajan yleisiä muotivirtauksia. Taidokas valkokirjonta koristi usein empiren korkeauumaista ristiäismekkoa. Kastepuvun koristelu oli pikemminkin sosiaalisen statuksen ilmaus kuin halua somistaa pientä sievää olemusta. Hameosa leveni ja koristelussa korostettiin liehukkein ja pitsein helman keveyttä.

1800-1900 luvun vaihteessa lapsia alettiin pukea heidän omilla ehdoillaan eikä aikuisten kopioiksi. Kastemekko muistutti pikkutytön väljää mekkoa. 1920-luvulta lähtien valkoinen pitkä mekko vakiintuu pelkästään ristiäispuvuksi. Siihen asti valkoinen kastepukua yksinkertaisempaa mekkoa käytettiin myös arkena.

1930-luvulta lähtien kastemekko on ollut ”perinteinen”. Kasteasuksi on vakiintunut ohuesta materiaalista usein valkokirjonnalla koristeltu valkoinen pitkä ja leveähelmainen mekko.

Kastemekkoon liittyy suuri tunnearvo. Ne ovat perheen historiaa, usein koko suvun. Kastepuku voi olla yhdistävä tekijä monen sukupolven taakse edustaen suvun jatkuvuutta, jota on ollut tapana korostaa kirjailemalla pukuun kaikkien siinä kastettujen lasten nimet sekä syntymä- tai kastepäivä.

Lähteet: Ensimmäinen juhlapuku, Marja-Liisa Lehto, HKI:n kaupunginmuseo, 1988Kaksi pukuhistoriallista tutkielmaa, II vauvan kapalointi, kaste- ja juhla-asu 1500-1700 -luvulla, Riitta Pylkkänen, 1984 Helsinki.

Vuosi 2023, töitä ja tunnelmia

Vuosi 2023 oli tasaisen työntäyteinen. Usein alkuvuosi on hiljaisempi, mutta eipä se tällä kertaa juurikaan korostunut. Alkuvuotta työllisti useampi vanhojentanssipuku, joita piti lyhentää tai muuten muokata. Tilauksesta tein myös yhden hameen asiakkaan toiveiden mukaan.

Tähän pukuun tein taakse nauhasta nyörikiinnityksen ja rypytetyt olkaimet
Tilauksesta tehty hame vanhojenpäivään

Korjaan paljon erilaisia neuleita, joita tällekin vuodelle on mukavasti mahtunut. Monen neuleen kohtaloksi on koitunut koiran terävät kynnet tai hampaan. Onneksi useimmiten neuleen on saanut korjattua ja uudelleen käyttöön.

Kuvioneuleeseen tullut reikä korjataan kuviota jäljitellen silmukat pelastaen ja uudelleen neuloen sopivan värisellä langalla.
Tämä neule kaipasi kokonaan uuden kauluksen
Tähän asiakkaan käsin neulomaan takkiin laitoin vetoketjun

Käsinkirjontaa ei moni ompelimo tee, joten useampi kastepuku on ollut kirjottavana. Tässä yksi työ, jossa ohueen kankaaseen jäljittelin aiemmin konekirjonnalla tehtyä tyyliä. Ylemmät nimet on koneella tehty ja minun käsinkirjoma alhaalla.

Keväällä kävin taas kerran viikossa auttamassa ompelutöissä Kati Koskea Munkkivuoressa. Yhteiset ompelupäivät tuovat iloa molemmille ja niitä jatkettiin myös syksyllä. Alkusyksystä palasin hetkeksi myös vanhaan työpaikkaani, kun kävin auttamassa Saijaa Kangaskauppa Materialsissa. Yhteistyö muiden alan tekijöiden kanssa on aina tärkeää.

Vaatteiden korjausten lisäksi vuoden varrelle on mahtunut erilaisia muita ompeluprojekteja, kuten tuolinpäällisten, verhojen ja peittojen ompelua.

Jouluksi tein kaksi ihanan värikästä päiväpeittoa asiakkaalle

Keväällä ehdin uusia myös omat nojatuolien tyynyt uusilla pehmusteilla. 

Yksittäisiä, vähän erikoisempiakin tilaustöitä tein, kuten tohtorin miekkavyön sekä nukenvaatteita.

Tohtorin miekkavyön
Asiakkaan lapsenlapsen nuket saivat uudet vaatteet
Ja oman tytär ilahtui uudesta jättipehmopeitosta

Vuoden aikana olin jälleen mukana muutamassa lähialueen myyntitapahtumassa Pihlajamäessä ja Viikissä. Nämä ovat mukavia tilaisuuksia tavata asiakkaita, uusia sekä vanhoja. Muutenkin olen mukaan edistämässä alueemme toimivuutta ja viihtyisyyttä MLL Pihlajamäen sekä Pihlajamäki-seuran toiminnan kautta. Vapaaehtoistyö ja sen yhteisöllisyys tuo vastapainoa yksityisyrittäjän arkeen.

Pihlajamäen kyläjuhlassa käsityöläisten markkinoilla

Vuoden päättyessä katson kiitollisena kulunutta vuotta. Saa tehdä rakastamaani työtä ja voin taidollani auttaa monia asiakkaita. Tämän vuoden aikana olen kirjannut noin 450 asiakastapahtumaa, joista puolet on uusia asiakkaita. Tämähän tarkoittaa noin 800 sovittua tapaamista luonani, kun ompelutyöt vaativat vähintään kaksi käyntiä. Olen iloinen ja kiitollinen jokaisesta tapaamisesta, asiakkaasta ja tilauksesta. Ketjutikki on selvästi löytänyt paikkansa ja tieto palveluista saavuttaa asiakkaat. Sehän ei ole itsestään selvää, kun näin kotioloissa töitä teen, ilman liiketilaa ja sen tuomaa näkyvyyttä katukuvassa. Näkyvyyttä Ketjutikki saa tietysti somessa, omilla kanavilla Facebookissa ja Instagramissa, joissa julkaisen säännöllisesti töitä ja tunnelmia ompelimosta.

Lisää kuvia töistäni voit katsoa myös kuvagalleriasta.

Tämän vuoden yhdeksän suosituinta kuvaa Instagramissa

Nähdään taas ensi vuonna. Olkoon vuosi 2024 onnekas meille kaikille!

Kiittäen, Katri

Ompelukuva, ystävänpäiväkortti

Tyttären kanssa tehtiin ystävänpäiväkortteja ja se oli niin hauskaa, että ajattelin jakaa idean teidän kanssa. Meidän tyttö oli ommellut eskarissa valmiin ompelukuvan ja siitä se ajatus sitten lähti. Olisi kiva lähettää tytön ompelemia sydämiä ystävänpäiväkorttina. Tyttö sai itse piirtää sydämet ja ommella kuvion reunat, näin meillä oli käytössä oma ompelukuva.

Tässä tehdään jo vähän vaativampaa ompelukuvaa (*)

Valmiita ompelukuvia toki löytyy kaupasta ja netistä voi tulostaa mieleisiä kuvia, mutta onhan se persoonallisempaa, kun lapsi itse piirtää kuvan, ompelee ja vielä koristelee kortin. Ja onhan itsetehty kortti on aina arvokkaampi kuin kaupasta ostettu. 

Mitä tähän sitten tarvitaan?

  • pahvia
  • lankaa, esim. paksuhkoa puuvilla- tai villalankaa
  • pari neulaa. Reiät on helppo tehdä paksulla terävällä neulalla ja ompelu tylppäkärkisellä kanavaneulalla
Pahvia, pari neulaa ja lankaa. Reikien pistelyyn joku pehmeä alusta

Työvaiheet:

  • Piirrä joku yksinkertainen kuvio pahville lyijykynällä
  • Pistä neulalla pienet reiät kuvion ympäri. Ei haittaa vaikka reiät ei  menisi ihan tasaisesti, mutta kaarevat kohdat kannattaa laittaa kohtuu tiheästi ja kaikki kulmat tarkasti, jotta ommeltu kuvio on piirroksen mukainen. Reiät saa tehtyä helposti terävällä paksulla neulalla, kun pahvin alla on jotain pehmeää. Minulla on käytössä patjan palanen, mutta tähän käy myös vaikka joku tyyny tai taiteltu pyyhe. Jos haluaa, rei’ityksen jälkeen lyijykynän jäljen voi kumittaa pois.
Kuvion reiät tehty pehmusteen päällä
  • Lanka neulaan ja solmu langan päähän. Tylppäkärkisellä kanavaneulalla on helppo ommella, eikä tarvitse pelätä pistävänsä sormeensa.
  • Aloitus pahvin nurjalta puolelta, jotta solmu jää piiloon
  • Ja sitten ommellaan kuvio ympäri reiästä reikään. Neulalla aina samalta puolelta pahvin läpi, jolla lanka jo on, ettei lanka kierrä pahvin reunan ympäri.
Ensimmäinen kierros ommeltu
  • Kun kuvio on kertaalleen kierretty ympäri, ommellaan toinen kierros. Tässä voi vaihtaa langan väriä tai tehdä samalla värillä. 
Ompelukuva kahdella värillä
  • Lanka päätellään nurjalle puolelle.
  • Valmiin kuvion voi vaikka värittää tai koristella, kirjoittaa terveiset tai mitä haluaakaan. 
Valmiin kuvan voi vaikka värittää
  • Ompelukuvan voi vaikka liimata toiselle pahville kortiksi tai kehystää tauluksi.

Lankana voi käyttää mitä tahansa paksuhkoa lankaa tai vaikka jotain ohutta nauhaa kokeilla. Väreillä voi leikkiä, ommella vaikka nurjalta puolelta pidemmin välien (=jättää reikiä väliin) ja käyttää useampaa väriä. Ompelukuva voi olla mikä vaan sopivan yksinkertainen kuva, lapsen piirros tai netistä tulostettu kuva.

Ei muuta kuin kokeilemaan yhdessä lapsen kanssa tai ihan itsekseen vaan! Tein tästä ohjeesta myös videon ja latasin sen Ketjutikin YouTube kanavalle.

(*) Videon lopussa esittelen, tytön tekemän opelukuvan.

Kätevä puutarhakassi, kompostikassi

PP-muovia on helppo ommella koneella

Ketjutikki valmistaa mittatilauksesta muotoon ommeltuja hiekkalaatikon suojapeitteitä. Materiaalina näissä käytetään PP-muovia, jota myydään isoina 20 m2 levyinä. Eri kokoisia hiekkalaatikon suojapeitteitä tehdessä jää aina hukkapaloja, joita en voi hyödyntää suojapeitteissä, mutta en ole niitä raaskinut poiskaan heittää. Siitä se ajatus sitten lähti…

Ensimmäinen kompostikassi käytössä

Materiaali kestää erilaisia sääoloja ja on alun perinkin tarkoitettu puutarhurin käyttöön, mm. mansikkapelloille, joten ompelin kokeeksi muutaman ison kassin puutarhan roskien keräämistä varten. Ensimmäinen kassi on ollut käytössä kesästä 2018 lähtien, omalla pienellä pihalla. Kerään kassiin puutarhan roskat pitkin kesää ja jätän kassin pihalle talveksi. Kompostikassia säilytän terassin vieressä, jossa se kastuu sateessa. Tumma kassi maastoutuu terassin viereen ja on aina kätevästi käytettävissä. Tänä keväänä tutkin pussin sisältöä tarkemmin ja siirsin maatumattoman maajätteen kassin päältä pois. Alta löytyikin jo maatunutta multaa, jonka levitin pensaiden alle. Pieni kompostikassi oli toiminut toivotulla tavalla. Itse kassi oli säilynyt hyvin eri sääoloista huolimatta, pohja oli siisti ja ehjä, eli kaikin puolin valmis taas keräämään uusia roskia.

Kassin pohjalla oli jo kivasti multaa

Puutarhakassi on kätevä ja monikäyttöinen apuri pihatöissä. Kassin avulla voi helposti kerätä syksyn lehdet ja kuljettaa isompaan kompostiin. Pienellä pihalla kassia voi käyttää kompostikassina, kerätä kaikki pihan roskat ja jättää ne sinne maatumaan. Toki tätä kassi voi käyttää moneen muuhunkin tarkoitukseen, esim. hiekkalelujen säilytykseen tai mihin tahansa muuhunkin, kuten muitakin vastaavia isoja muovikasseja. Erona esim. Ikean muovisiin kasseihin näissä on vedenläpäisy, mikä kompostina käytettäessä on varsin kätevä. Vesi ei jää kassin pohjalle pilaamaan maatuvaa maa-ainesta. UV suojattuina PP-muovi kestää erilaisia sääoloja paremmin. Kassit valmistetaan käsityönä, hyödyntäen suojapeitteiden teosta jääneitä paloja. Samaa materiaalia voisi hyödyntää myös muuhun, mikäli sopivia tarpeita kyseiselle kankaalle ilmenee. Esim. suojahuppu sadevesiämpärille, ettei roskat täytä ämpäriä.

Puutarhakassissa voi säilyttää vaikka hiekkaleluja

Puutarhakassia on helppo kantaa pitkien kantohihnojen avulla. Tarvittaessa hihnat voi solmia yhteen ja siten sulkea kassin. Väriltään materiaali on mustaa, vihreillä ruuduilla, mustat kantohihnat ovat PR-nauhaa. Kangas kestää hyvin pakkasta ja auringon paahdetta. Mikäli kassia tarvitsee puhdistaa, käsinpesu tai suihkutus riittää.

Puutarhakassia on helppo kuljettaa pihalla ja kerätä puutarharoskat

Kassissa on reilun kokoinen pohja, jotta se pysyy hyvin pystyssä. Kassin täyttäminen on helppoa. Kokoja on nyt alkuun kolme, mutta saatavilla tarvittaessa myös muilla mitoilla. Puutarhakassin hinta Ketjutikin verkkokaupassa on 12-16 €/kpl.

L-koko: 84 cm x 49 cm, pohja 55 x 33 cm

Puutarhakassin koot, leveys x korkeus (pohja)

  • L- koko 84 cm x 49 cm (pohja 55 x 33)
  • M30 -koko 69 cm x 34 (pohja 40 x 30)
  • M25 -koko 69 cm 44 cm (pohja 44 x 25)

Joulukuusikalenteri

Sain syksyllä mukavan ompelutilauksen: asiakas toivoi joulukalenteria lapselleen. Sain muutaman netistä lainatun kuvan ideasta ja siitähän se oma innostus taas lähti. Olen aiemminkin jo miettinyt kankaisen joulukalenterin tekoa Ketjutikin tuotevalikoimaan, nyt siihen tuli oiva tilaisuus. Yhdenlainen pussikalenteri löytyy myös omalta lapselta, mutta tämä uusi idea vei kyllä mukanaan. Kuulemma lapsenikin haluaa tällaisen ensi vuodeksi!

20. päivä, joulupallot kuuluvat joulukuuseen
Joulukuusikalenterin koristeiden ideointi ja ompelu on mukaansatempaavaa ja hauskaa

Joulukuusikalenteri on kiva vaihtoehto suklaakalenterille saatikka niille pikkutavarapussukka -kalenterille. Kuinka haastavaa onkaan vuosi vuoden perään keksiä 24 pientä pakettia tai yllätystä täytettävään kalenteriin. Tässä kalenterissa joulukuusi koristellaan koriste kerrallaan. Ja jouluaattona kuusi on valmis. Kalenteri on kaunis jouluinen koriste ja miksipä ei jopa oikean kuusen korvike, jos näin halutaan. Tämä joulukuusi on alhaalta 55cm leveä ja korkeutta sillä on 70 cm. Tämä kuusi ei vaadi kastelua, eikä neulaset varise lattialle.

Päivä päivältä koristeet lisääntyvät
Erilaisia koristeet voi halutessaan keksiä lisää.

Kalenterin koristeet ovat reilun kokoisia (noin 5-6 cm). Pienenkin lapsen on helppo asettaa ne tarrakiinnityksen avulla. Kuusenkoristeet on ommeltu askarteluhuovasta ja niissä on erilaisia muotoja, huomioiden joulun ajan tapahtumat ja teemat: mm. adventit ja itsenäisyyspäivä. Joulukuusikalenterissa ei ole päiviä numeroitu, joten koristeet voi laittaa minne haluaa. Vanhemmat voivat toki halutessaan ohjata, mitä laitetaan minnekin. Esim. tähden voi jättää viimeiseksi kuusen latvaan laitettavaksi. Toki eihän sekään ole pakollista, jos toisin halutaan.

Kalenteri valmiina odottamassa joulukuun alkua

Joulukuusikalenteri on ommeltu pehmeästä, samettisesta tikkikankaasta. Oksat ovat irrallaan ja vähän kohollaan. Kalenterin takana on yksivärinen vuorikangas, mikä tekee siitä huolitellun. Ja tukirimat jokaisessa oksakerroksessa estävät kalenteria taipumasta. Takana on myös valkoinen kangaslappu, johon halutessaan voi kirjoittaa omistuksen ja vuosiluvun kalenterin saajalle. Joulukuusikalenterin ajatushan on, että se on perinteinen joulukoriste, joka nostetaan esiin vuosi vuoden jälkeen aina joulukuun alussa.

Kalenteri on siisti myös takaa.

Joulukuusikalenteri on kiva jouluinen tapa edistää kestävää kulutusta. Sama kalenteri toimii hyvin vuodesta toiseen ilman uusia hankintoja. Tämä kalenteri on mitä mainioin esim. päiväkotien käyttöön, missä ryhmässä on useita lapsia eikä pieniä lahjoja voi aina kaikille hankkia. Kalenterin voi laittaa roikkumaan seinälle koukkuun tai vaikka ovenkahvaan, jotta pienikin koristelija yltää siihen.

Kalenteri on kaunis koriste seinällä

Ensi jouluksi Joulukuusikalenterin voi tilata Ketjutikin verkkokaupasta. Toistaisesti kalenterit tehdään tilausten mukaan. Näin voit myös vaikuttaa, millaisia koristeita juuri sinun kalenteriin tehdään. Esim. pikkuauto tai nalle voisi olla kiva lisä koristeisiin.

Tämä jouluinen blogikirjoitus oli mukana vuonna 2019 Facebookissa käsityöblogit joulukalenterissa, missä joka päivä aukeaa uusi luukku erilaisiin käsityöläisen blogeihin. Eilisestä luukusta avautui Hupsistarallaa hauska idea joulukorviksista. Ja huomenna näet mitä Värkkäystä on keksinyt. Kaikki käsityöläisten joulukalenterin luukut näet täältä. Ketjutikin joulukalenteria voi seurata myös Instagramin puolella #ketjutikinjoulukalenteri.

Oikein mukavaa ja rauhallista joulun aikaa kaikille!

Valmiina Itsenäisyyspäivän vastaanotolle

Kun Presidentin linnasta tulee kutsu Itsenäisyyspäivän vastaanotolle, on se aina iso kunnia. Samalla se tietysti tuo mieleen kysymyksen, miten juhlaan tulisi pukeutua. Miehille puvun valinta on sinänsä helppoa. Pukukoodin mukaisesti kun laittaa frakin tai tumman puvun, ei voi mennä pieleen. Pienen ongelman voi teettää vain sopivan kokoisen ja mallisen puvun löytäminen, harvalla meillä on frakkia kaapissa odottamassa. Onneksi frakin voi myös vuokrata tarvittaessa käyttöön, mutta kaikille sekään ei ole paras vaihtoehto.

Vanha Frakki on ollut monissa juhlissa mukana

Yhtä pukuongelmaa pääsin jälleen ratkomaan, kun Jari Mönkkönen sai kutsun Itsenäisyyspäivän juhliin. Asiaa helpotti se, että Jarin appiukolta löytyi vanha, mutta hyväkuntoinen frakki, jonka saimme käyttää ja muokata Jakille sopivaksi. Frakkia on vuosikymmenien aikana muokattu ja korjailtu mutta nyt se koki suurimmat muutokset. Housut olivat onneksi lahkeistaan tarpeeksi pitkät, mutta vyötäröä muokattiin enemmän. Vyötäröltä otettiin kaikki jäykät tukikankaat sekä ylimääräiset kiristävät laskokset ja soljet pois ja alavara vaihdettiin pehmeäksi trikoo -kankaaksi. Samalla takakappaleelle laitettiin vähän lisäväljyyttä, jotta housun ei painaisi vatsaa istuessa.

Housun vyötärökaitale purettiin ja poistettiin kaikki ylimääräinen
Housun vyötärö ilman painavia solkia ja nappeja

Takki joutui suurimmat muutoksien kohteeksi, kun frakille tunnusomaiset liepeet otetiin pois. Ne ovat turhat pyörätuolissa istuvalle, eivät näy kuitenkaan ja aiheuttavat vaan turhia painaumia takapuoleen tai selkään. Takkia myös levennettiin selästä, jotta pukeminen helpottui ja istuvuus parani. Takin alkuperäiset olkapäät ja hiha olivat hyvin tuetut, muta silti hihoihin laitettiin vielä vähän tukea tuomaan ryhdikkään ilmeen.

Takin liepeet poistettu

Frakin liepeetkään eivät tietenkään joutuneet roskiin, vaan niistä ompelin kauratyynylle irtopäällisen. Näin Jari sai lämmitettävän ja varsin huomaamattoman tukityynyn käsille.

Loppujen lopuksi aika pienin muutoksin vanhasta frakista saatiin sopiva ja juhlava asu Itsenäisyyspäivän vastaanotolle, Suomen katsotuimpaan juhlaan. Jari saattoi tuntea olevansa yhtä juhlava ja tyylikäs kuin kuka tahansa muu juhlavieraista.

Vaatteen sovitus Jarin luona

Juhlissa Sanna -vaimolla oli päällään näyttävä Manuela Boscon maalaama taideteos Elämän jäljet. Puku on vanha, kierrätetty juhlapuku, johon Maunela maalasi elämän jälkiä. ”Siinä näkyy, että elämässä tapahtuu kaikenlaista, mutta siitäkin voi syntyä jotain kaunista ja hyvää. Elämä jättää vaan jälkensä meihin”, kuten Sanna kertoi mtv:n haastattelussa.

Jarin haastattelu linnanjuhlista www.mtvuutiset.fi.

Lue myös vanhempi blogi, jossa kerron aiemmista Jarin vaatteiden korjauksista.

Kestopussi hedelmille ja vihanneksille


Maailmassa käytettävän muovin määrää pitäisi vähentää ja katse suunnata luontoa säästävämpiin tekoihin. Kertakäyttöisten tuotteiden ja muovipussien käyttöä on syytä vähentää. Ketjutikki osaltaan auttaa siirtymistä kestävämpään kulutukseen. Ketjutikki korjaa ja muokkaa vaatteita ja siten jatkaa valmiiden tuotteiden käyttöikää. Ketjutikin omilla tuotteilla pyritään tuomaan vaihtoehtoja kuluttajille. Ketjutikin verkkokaupasta löydät jo mm. kankaiset kauppakassit sekä kauniita kestäviä lahjapusseja. Kevään 2019 uutuutena Ketjutikki valmistaa kestopusseja hedelmille ja vihanneksille.

Kestopussi hedelmille ja vihanneksille

Kestopussi on kierrätettävä vaihtoehto kauppojen muoviselle hedelmäpussille. Ketjutikin kestopussi valmistetaan ohuesta verkkokankaasta. Kestopussi on kevyt ja kestää käyttöä useita kertoja. Pussi suljetaan nyörikiristimen avulla. Pussin yläreunassa on oma paikka punnitustarraa varten. Erillisessä kangaspalassa tarra pysyy paremmin kiinni, kuin verkkokankaassa ja kassahenkilön on se helppo löytää. Pussin pohja on muotoiltu, joten sinne mahtuu hyvin isompikin määrä hedelmiä tai vihanneksia. Pussin ollessa täynnä, sitä on hyvä kantaessa tukea pohjasta, jotta kangas kestää pidempään. Yläreunan nauhakiristys on ommeltu vahvemmasta ja liukkaammasta kankaasta käyttöä helpottamaan.


Pohjan koko 10 cm x 25 cm
Kestopussi on reilun kokoinen (35 cm x 32 cm)

Kestopusseja on hyvä pitää aina laukussa mukana. Kotona ostetut tuotteet kannattaa säilyttää muualla, esim. rasiassa jääkaapissa, jotta pussi on aina mukana seuraavallakin kauppareissulla. Kestopussin voi tarvittaessa pestä koneessa 30 asteessa.

Kestopussin voi taitella hyvinkin pieneen tilaan.


Kestopusseja myydään Ketjutikin verkkokaupassa kahden kappaleen paketeissa. Pusseja on saatavilla kahdessa värissä: valkoinen ja musta.

Valkoinen verkkokangas on tiheäsilmäinen (38 reikää / 5 cm) ja pussin paino on 19 grammaa.
Musta verkkokangas on isosilmäisempi (11 reikää / 5 cm) ja yksi pussi painaa hieman enemmän, 32 grammaa.

Tuotetiedot:

Materiaali: 100 % polyesteri

Kestopussin koko: leveys 35 cm, korkeus 32 cm ja pohja 25 cm x 10 cm. Paino 19g /32g

Kestopussin hinta verkkokaupassa on 15 € /2 kpl paketti.

Käyttämällä kestopussia, säästät luontoa!

Vuosi 2018 ompelutyöt kuvin

Vuosi 2018 alkaa olla lopuillaan ja on aika katsoa vähän taaksepäin, mitä kaikkea sitä mahtuukaan kuluneeseen vuoteen. Vuosi 2018 on Ketjutikin ensimmäinen kokonainen vuosi ja paljon erilaisia ompeluprojekteja olen tehnyt ja monia mukavia asiakkaita tavannut. Lähes sata uutta ompeluasiakasta on käynyt vuoden aikana ja tietysti monta jo edelliseltä vuodelta tuttua asiakasta. Olen todella iloinen, kuinka mukavasti asiakkaat ovat löytäneet Ketjutikin.

Jo yli vuoden toimineeseen verkkokauppaan ovat asiakkaat löytäneet myös ja tuotevalikoimaa olen lisännyt vuoden aikana mm. joulutuotteita ja jälleenmyyntiin sain käsin tehtyjä neulojille silmuikkamerkkejä ja nappeja. Vuoden alusta lähiten olen lähettänyt asiakkaille uutiskirjeen parin kuukauden välein. Uutiskirjeessä kerron Ketjutikin toiminnasta ja esittelen verkkokaupan tuotteita. Samalla tavalla tulen jatkamaan myös ensi vuonna, joten jos et vielä ole uutiskirjeen tilaaja, tilaa se tästä.

Erilaisten korjausompelutöiden kirjo on aika laaja, housujen lyhennyksiä, erilaisia paikkauksia, vetoketjujen vaihtoja, juhlapukujen muokkausta yms.

Tanssiaispuvun yläosan muokkaus
College housuihin tein vähän näyttävämmän pidennyksen: Asiakkaan logo heijastinkaankaasta koneella aplikoiden.

Korjausompelun lisäksi olen tehnyt erilaisia tilaustöitä ja valmistanut omia tuoteitakin.

Uusi leninki vanhan vaatteen kaavalla
Pellavamekko valmiskaavalla
Kotitakki valmiskaavaa muokaten
Miehen jakku valmiskaavalla
Juhlapuku mallin mukaan, oma kaava
Jakku ja hame valmiskaavaa muokaten
Lapsen (110 cm) askarteluessu mallin mukaan

Vaatteiden ompelun lisäksi teen mielläni myös muita ompelutöitä. Erilaiset projektit tuovat mukavaa vaihtelua ja haastetta. Tämän vuoden haastavin ja samalla myös mielenkiintoisin projekti oli lämpöpussin ompeleminen lampaan taljoista pyörätuoliin. Lue lisää lämpöpussin ompelemisesta blogista.

Lämpöpussi pyörätuoliin
Ompelin myös huiveja erään kuoron esiintymiskäyttöön
Sohvatyynyjen uudet päälliset ja irtotyynyt

Omista tuotteistani Hiekkalaatikon suojapeitteet ovat olleet suosittuja ja niitä tulikin tehtyä parisenkymmentä eri kokoista ja muotoistakin. Jokainen suojapeite tehdään aina kyseisen laatikon mittojen mukaan. Useimmat ovat tietysti neliskanttisia, mutta mahtuu joukkoon muutama erikoisempikin.

5-kulmainen hiekkalaatikon suojapeite

Ja tein tilauksesta myös suojapeitteen puttigreenille, ahkeralle golf-harrastajalle.

Puttigreenin suojapeite

Ketjutikin omia tuotteia on tietysti valmistettu lisää ja uusia mallia suunniteltu vuoden aikana. Käskassit ja sukkapuikkokotelot saivat seurakseen säilytyskotelon pyöröpuikkoille.

Käskasseja on tehty useissa väreissä
Pyöröpuikoille oma säilytyskotelo

Myös uusia omia tuotteita lapsille löytyy verkkokaupan valikoimasta: suloisia neulepipoja sekä herkullisia kangasruokia.

Käsin neulotut marjapipot mustikka, mansikka ja vadelma
Erilaisia herkullisia kangasruokia löytyy myös.

Jouluun valmistin kestäviä ja kierrätettäviä kankaisia lahjapusseja ja joulupukin lahjasäkkejä.

Kauniit kankaiset lahjapussit
joulupukin lahjasäkki

Vuoden aikana osallistuin muutamaan tapahtumaankin Pihlajamäessä ja Viikissä. Välillä on mukava jalkautua ulos ihmisten pariin ja esitellä omia tuotteita ja palveluita tapahtumissa. Minua myös haastateltiin Pihlajamäki.info-lehteen syksyllä.

MLL Pihlajamäen Kevätrieha 1.6.2018 LP Salpausselässä
Pihlajamäen kyläjuhlat, We Love Pihlis 1.9.2018 Pihlajamäen ostarilla
Joulumyyjäiset Viikissä asukastalo Kaaressa 25.11.2018

Vuosi 2018 on ollut mukavan työntäyteinen. Kiitos kaikille asiakkaille ja Ketjutikin ystäville! Jatketaan ensi vuonna uusin projektein!