Kun Presidentin linnasta tulee kutsu Itsenäisyyspäivän vastaanotolle, on se aina iso kunnia. Samalla se tietysti tuo mieleen kysymyksen, miten juhlaan tulisi pukeutua. Miehille puvun valinta on sinänsä helppoa. Pukukoodin mukaisesti kun laittaa frakin tai tumman puvun, ei voi mennä pieleen. Pienen ongelman voi teettää vain sopivan kokoisen ja mallisen puvun löytäminen, harvalla meillä on frakkia kaapissa odottamassa. Onneksi frakin voi myös vuokrata tarvittaessa käyttöön, mutta kaikille sekään ei ole paras vaihtoehto.
Yhtä pukuongelmaa pääsin jälleen ratkomaan, kun Jari Mönkkönen sai kutsun Itsenäisyyspäivän juhliin. Asiaa helpotti se, että Jarin appiukolta löytyi vanha, mutta hyväkuntoinen frakki, jonka saimme käyttää ja muokata Jakille sopivaksi. Frakkia on vuosikymmenien aikana muokattu ja korjailtu mutta nyt se koki suurimmat muutokset. Housut olivat onneksi lahkeistaan tarpeeksi pitkät, mutta vyötäröä muokattiin enemmän. Vyötäröltä otettiin kaikki jäykät tukikankaat sekä ylimääräiset kiristävät laskokset ja soljet pois ja alavara vaihdettiin pehmeäksi trikoo -kankaaksi. Samalla takakappaleelle laitettiin vähän lisäväljyyttä, jotta housun ei painaisi vatsaa istuessa.
Takki joutui suurimmat muutoksien kohteeksi, kun frakille tunnusomaiset liepeet otetiin pois. Ne ovat turhat pyörätuolissa istuvalle, eivät näy kuitenkaan ja aiheuttavat vaan turhia painaumia takapuoleen tai selkään. Takkia myös levennettiin selästä, jotta pukeminen helpottui ja istuvuus parani. Takin alkuperäiset olkapäät ja hiha olivat hyvin tuetut, muta silti hihoihin laitettiin vielä vähän tukea tuomaan ryhdikkään ilmeen.
Frakin liepeetkään eivät tietenkään joutuneet roskiin, vaan niistä ompelin kauratyynylle irtopäällisen. Näin Jari sai lämmitettävän ja varsin huomaamattoman tukityynyn käsille.
Loppujen lopuksi aika pienin muutoksin vanhasta frakista saatiin sopiva ja juhlava asu Itsenäisyyspäivän vastaanotolle, Suomen katsotuimpaan juhlaan. Jari saattoi tuntea olevansa yhtä juhlava ja tyylikäs kuin kuka tahansa muu juhlavieraista.
Juhlissa Sanna -vaimolla oli päällään näyttävä Manuela Boscon maalaama taideteos Elämän jäljet. Puku on vanha, kierrätetty juhlapuku, johon Maunela maalasi elämän jälkiä. ”Siinä näkyy, että elämässä tapahtuu kaikenlaista, mutta siitäkin voi syntyä jotain kaunista ja hyvää. Elämä jättää vaan jälkensä meihin”, kuten Sanna kertoi mtv:n haastattelussa.
Jarin haastattelu linnanjuhlista www.mtvuutiset.fi.
Lue myös vanhempi blogi, jossa kerron aiemmista Jarin vaatteiden korjauksista.