Kastepuku on lapsen ensimmäinen juhlapuku. Monella suvulla on käytössä vanha kastepuku, jota on voitu käyttää jo useiden sukupolvien aikana. Minut on aikoinaan kastettu äitini tekemässä kastepuvussa. Samassa mekossa on kastettu veljeni sekä meidän molempien lapset. Pukuun on kirjailtu kaikkien nimet ja syntymäpäivät muistoksi.
Kastepuvun nimien kirjailu on kaunis perinne. Tapoja ja tyylejä on useita. Yleisin tapa on kirjoa puvussa kastettujen lasten nimet ja syntymävuodet tai päivämäärät. Joissain puvuissa on kirjottu kastepäivä syntymäpäivän sijaan. Toiset haluavat pukuun vain etunimet, toiset koko nimen sukunimeä myöten. Yleisin tapa on kirjoa nimet helmaan, riviin ikäjärjestyksessä tai saman perheen lapset samaan riviin. Mutta myös vapaampia tapoja on. Perinteisesti tytön nimet kirjotaan vaaleanpunaisella ja pojat sinisellä tai valkoisella kaikki.
Nimet pukuun voi brodeerata koneella tai kirjoa käsin. Puvun historia ja hauras kangas voivat vaatia käsinkirjontaa. Brodeeraavaa konetta minulla ei ole ja muutenkin harrastan kirjontaa, joten kirjon nimet aina käsin. Kuluneiden vuosien aikana olen saanut kirjailla useampia kastepukuja. Teen kirjailun aina asiakkaan toiveet huomioiden. Jos puvussa on jo entuudestaan kirjailtu nimiä, otan fonttimallin vanhoista malleista. Kirjonnassa näkyy aika tekijänsä käsiala, joka on osa arvokasta käsityötä. Kirjainten mallia valitessa hyödynnän valmiita fontteja, mutta lopullisen ulkoasun teen aina käsin. Pääosin nimet kirjon varsipistoin, mutta kirjon aina alkuperäistä mallia mukaillen, tarvittaessa myös ristipistoin.
Asiakkaan kanssa valittiin saman suvun nimien tyyli ja värisävy.
Valkoinen kirjonta kastepukuun tuo omat haasteet. Hahmottelen kirjaimet ensin kankaalle, jotta kirjaimista tulee suunnitelman mukaiset. Jos nimet ommellaan värillisellä langalla, esim. punaisella tai sinisellä, voin jäljentää kirjaimet värillisen jäljennyspaperin avulla tai hahmotella lyijykynällä. Jos kirjotaan valkoisella langalla, ompelen kirjaimet ohuen paperin läpi.
Teen käsinkirjontaa tilaustyönä. Työ hinnoitellaan tuntityönä, mutta olen tehnyt suuntaa-antavan laskukaavan nimien kirjonnalle. Lopulliseen hintaan vaikuttaa nimien pituus, kirjontatyyli ja puvun materiaali.
Kastepuvun historia
Kirjonta ja vaatteiden historia on kiinnostanut aina minua. Jo opiskeluaikoina tein tutkielman kastepuvun historiasta. Tässä pieni kooste kastepuvun historiaa:
Kastepuvun käytöllä on pitkä historia. Ennen erillisen kastepuvun käyttöä lapset kapaloitiin tiukkaan kääröön, kapaloon. Kasteasu saatettiin tekaista äidin morsiushunnusta, joka vain kauniisti käärittiin lapsen ympärille. Tämä tapa oli yleistä varsinkin sodan jälkeen pulavuosina. Koska kaikilla ei suinkaan ollut varaa hankkia lapselleen edustavaa kasteasua, oli sellaisen lainaaminen tavallista esim. kätilöitä tai pappilasta.
Kastekaapu yleistyi 1700-luvun puolivälissä. Vuosisadan jälkipuoliskolla kotelomallisia kastekaapuja ommeltiin usein ajan muodin mukaisesti ohuista yksivärisistä silkkikankaista. Toisinaan niitä koristeltiin hillityllä reunakirjonnalla. 1700 -luvun lopulla kastepuku muuttui kapeasta kotelosta pitkäliepeiseksi ja lyhytuumaiseksi puvuksi, joka kuositeltiin naisten paitapukujen tavoin. Näin syntyi valkoinen ristiäismekko.
Ristiäismekkojen koristelussa seurattiin ajan yleisiä muotivirtauksia. Taidokas valkokirjonta koristi usein empiren korkeauumaista ristiäismekkoa. Kastepuvun koristelu oli pikemminkin sosiaalisen statuksen ilmaus kuin halua somistaa pientä sievää olemusta. Hameosa leveni ja koristelussa korostettiin liehukkein ja pitsein helman keveyttä.
1800-1900 luvun vaihteessa lapsia alettiin pukea heidän omilla ehdoillaan eikä aikuisten kopioiksi. Kastemekko muistutti pikkutytön väljää mekkoa. 1920-luvulta lähtien valkoinen pitkä mekko vakiintuu pelkästään ristiäispuvuksi. Siihen asti valkoinen kastepukua yksinkertaisempaa mekkoa käytettiin myös arkena.
1930-luvulta lähtien kastemekko on ollut ”perinteinen”. Kasteasuksi on vakiintunut ohuesta materiaalista usein valkokirjonnalla koristeltu valkoinen pitkä ja leveähelmainen mekko.
Kastemekkoon liittyy suuri tunnearvo. Ne ovat perheen historiaa, usein koko suvun. Kastepuku voi olla yhdistävä tekijä monen sukupolven taakse edustaen suvun jatkuvuutta, jota on ollut tapana korostaa kirjailemalla pukuun kaikkien siinä kastettujen lasten nimet sekä syntymä- tai kastepäivä.
Lähteet: Ensimmäinen juhlapuku, Marja-Liisa Lehto, HKI:n kaupunginmuseo, 1988Kaksi pukuhistoriallista tutkielmaa, II vauvan kapalointi, kaste- ja juhla-asu 1500-1700 -luvulla, Riitta Pylkkänen, 1984 Helsinki.