Kastepuvun nimien kirjailu

Kastepuku on lapsen ensimmäinen juhlapuku. Monella suvulla on käytössä vanha kastepuku, jota on voitu käyttää jo useiden sukupolvien aikana. Minut on aikoinaan kastettu äitini tekemässä kastepuvussa. Samassa mekossa on kastettu veljeni sekä meidän molempien lapset. Pukuun on kirjailtu kaikkien nimet ja syntymäpäivät muistoksi.

Heinäkuussa 2014 tyttäremme kastettiin äitini tekemässä kastepuvussa. Puvun kangas on 1960-luvulla kangaspuissa kudottu. Puku on malliltaan pelkistetty, helmassa upea pitsi. Puvussa kastettujen nimet on kirjottu taakse helmaan.

Kastepuvun nimien kirjailu on kaunis perinne. Tapoja ja tyylejä on useita. Yleisin tapa on kirjoa puvussa kastettujen lasten nimet ja syntymävuodet tai päivämäärät. Joissain puvuissa on kirjottu kastepäivä syntymäpäivän sijaan. Toiset haluavat pukuun vain etunimet, toiset koko nimen sukunimeä myöten. Yleisin tapa on kirjoa nimet helmaan, riviin ikäjärjestyksessä tai saman perheen lapset samaan riviin. Mutta myös vapaampia tapoja on. Perinteisesti tytön nimet kirjotaan vaaleanpunaisella ja pojat sinisellä tai valkoisella kaikki.

Nimet pukuun voi brodeerata koneella tai kirjoa käsin. Puvun historia ja hauras kangas voivat vaatia käsinkirjontaa. Brodeeraavaa konetta minulla ei ole ja muutenkin harrastan kirjontaa, joten kirjon nimet aina käsin. Kuluneiden vuosien aikana olen saanut kirjailla useampia kastepukuja. Teen kirjailun aina asiakkaan toiveet huomioiden. Jos puvussa on jo entuudestaan kirjailtu nimiä, otan fonttimallin vanhoista malleista. Kirjonnassa näkyy aika tekijänsä käsiala, joka on osa arvokasta käsityötä. Kirjainten mallia valitessa hyödynnän valmiita fontteja, mutta lopullisen ulkoasun teen aina käsin. Pääosin nimet kirjon varsipistoin, mutta kirjon aina alkuperäistä mallia mukaillen, tarvittaessa myös ristipistoin. 

Tässä hennonohuessa puvussa oli entuudestaan jo useampi nimi, joiden tyyliä mukaillen kirjoin uusimmat nimet. 2

Tässä puvussa oli jo yli 50 nimeä, kaikki nimet vähän eri tyylillä tehtynä.
Asiakkaan kanssa valittiin saman suvun nimien tyyli ja värisävy.

Suurennuslasilamppu on tärkeä apuri kirjontatöissä.

Nimet voivat olla myös ristipistoin kirjottuna

Valkoinen kirjonta kastepukuun tuo omat haasteet. Hahmottelen kirjaimet ensin kankaalle, jotta kirjaimista tulee suunnitelman mukaiset. Jos nimet ommellaan värillisellä langalla, esim. punaisella tai sinisellä, voin jäljentää kirjaimet värillisen jäljennyspaperin avulla tai hahmotella lyijykynällä. Jos kirjotaan valkoisella langalla, ompelen kirjaimet ohuen paperin läpi. 

Piirrän nimen ensin kynällä tai jäljennyspaperin läpi kankaalle ja ompelen värillisellä langalla.
Valkoisella kirjoessa ompelen kirjaimet ohuen kaavapaperin läpi.
Kirjailun jälkeen irrotan paperin varovaisesti ompeleiden välistä
Tähän kangaspuissa kudottuun kankaaseen ei voinut edes kuvitella koneella brodeerausta.

Teen käsinkirjontaa tilaustyönä. Työ hinnoitellaan tuntityönä, mutta olen tehnyt suuntaa-antavan laskukaavan nimien kirjonnalle. Lopulliseen hintaan vaikuttaa nimien pituus, kirjontatyyli ja puvun materiaali.

Kastepuvun historia

Kirjonta ja vaatteiden historia on kiinnostanut aina minua. Jo opiskeluaikoina tein tutkielman kastepuvun historiasta. Tässä pieni kooste kastepuvun historiaa:

Kastepuvun käytöllä on pitkä historia. Ennen erillisen kastepuvun käyttöä lapset kapaloitiin tiukkaan kääröön, kapaloon. Kasteasu saatettiin tekaista äidin morsiushunnusta, joka vain kauniisti käärittiin lapsen ympärille. Tämä tapa oli yleistä varsinkin sodan jälkeen pulavuosina. Koska kaikilla ei suinkaan ollut varaa hankkia lapselleen edustavaa kasteasua, oli sellaisen lainaaminen tavallista esim. kätilöitä tai pappilasta. 

Kastekaapu yleistyi 1700-luvun puolivälissä. Vuosisadan jälkipuoliskolla kotelomallisia kastekaapuja ommeltiin usein ajan muodin mukaisesti ohuista yksivärisistä silkkikankaista. Toisinaan niitä koristeltiin hillityllä reunakirjonnalla. 1700 -luvun lopulla kastepuku muuttui kapeasta kotelosta pitkäliepeiseksi ja lyhytuumaiseksi puvuksi, joka kuositeltiin naisten paitapukujen tavoin. Näin syntyi valkoinen ristiäismekko.

Ristiäismekkojen koristelussa seurattiin ajan yleisiä muotivirtauksia. Taidokas valkokirjonta koristi usein empiren korkeauumaista ristiäismekkoa. Kastepuvun koristelu oli pikemminkin sosiaalisen statuksen ilmaus kuin halua somistaa pientä sievää olemusta. Hameosa leveni ja koristelussa korostettiin liehukkein ja pitsein helman keveyttä.

1800-1900 luvun vaihteessa lapsia alettiin pukea heidän omilla ehdoillaan eikä aikuisten kopioiksi. Kastemekko muistutti pikkutytön väljää mekkoa. 1920-luvulta lähtien valkoinen pitkä mekko vakiintuu pelkästään ristiäispuvuksi. Siihen asti valkoinen kastepukua yksinkertaisempaa mekkoa käytettiin myös arkena.

1930-luvulta lähtien kastemekko on ollut ”perinteinen”. Kasteasuksi on vakiintunut ohuesta materiaalista usein valkokirjonnalla koristeltu valkoinen pitkä ja leveähelmainen mekko.

Kastemekkoon liittyy suuri tunnearvo. Ne ovat perheen historiaa, usein koko suvun. Kastepuku voi olla yhdistävä tekijä monen sukupolven taakse edustaen suvun jatkuvuutta, jota on ollut tapana korostaa kirjailemalla pukuun kaikkien siinä kastettujen lasten nimet sekä syntymä- tai kastepäivä.

Lähteet: Ensimmäinen juhlapuku, Marja-Liisa Lehto, HKI:n kaupunginmuseo, 1988Kaksi pukuhistoriallista tutkielmaa, II vauvan kapalointi, kaste- ja juhla-asu 1500-1700 -luvulla, Riitta Pylkkänen, 1984 Helsinki.

Ylioppilaskortti ristipistoin

Olen aina tykännyt tehdä tehdä ristipistotöitä. Vuosien aikana olen tehnyt useita kortteja ja tauluja lahjaksi sekä omaksi iloksi. Tänä keväänä tein taas vaihteeksi ylioppilaskortin, kun kummityttöni pääsi ylioppilaaksi. Tätä ristipistoin kirjottua ylioppilaskortti -mallia olen tehnyt useita vuosien aikana. Kuvio on toki vähän muuttunut vuosien aikana, kehittynyt taitojen ja oman innostuksen mukaan. Ensimmäisen ylioppilaskortin taisin tehdä 90-luvun alussa samaisen kummityttöni äidille.

Ylioppilaskortti kevään 2022 ylioppilaalle

Tämä kortti on kirjottu hyvin tiheälle pellavakankaalle, muliinilangan yhdellä säikeellä. Ja täytyy myöntää iän tuoman muutoksen takia käytin suosiolla työpöytäni suurentavaa lamppua tätä tehdessä. Yleensä teen kirjontatyöt hieman isompaan kokoon, käyttäen kahta muliinilangan säiettä. Kahdella langansäikeellä kuvioon saa vielä enemmän eloa, kun tarvittaessa käyttää kahta eri sävyistä lankaa yhtaikaa. Mutta tähän korttiin halusin pienen ja herkän kirjontakuvion, joten ohut lanka ja tiheä kangas sopi tarkoitukseen parhaiten.

Käsin kirjonta on mukavaa ja luovaa. Suunnittelen kaikki mallit itse, yleensä piirrän kuvion pääkohdat ruutupaperille, mutta lopullinen väritys ja kuvio muodostuvat vasta tehdessä. Siksi hyvä valaistus on tärkeää myös värejä valittaessa. Minulla onkin kertynyt aikamoinen valikoima lankoja, joista valita mieleinen sävy.

Ajattikin ilahduttaa myös muita ristipistojen tekijöitä jakamalla tämän korttimallin kuvion. Tein tämän jaettavan kuviomallin DesignaKnit – Neulesuunnitteluohjelmalla. Eikä se ole täysin sama, kuin tuossa viimeisimmässä kortissa.

Kirjontakuviossa on käytetty 10 eri väriä, toki sen voi tehdä pienemmälläkin värimäärällä.

Ylioppilaslakkiin on käytetty mustaa, harmaa, valkoista ja kultaista metallinhohtoista lankaa. Ruusu tehdään neljällä eri punaisen sävyllä ja lehdet yhdellä tai vaikka useammalla vihreän sävyllä. Kuviot viimeistelin ommellen ylioppilashatut reunat ja muodon tikkipistoin. Ruusun terälehtien reunat tummalla punaisella. Ruusun varsi kannattaa ommelle kaksinkertaisella langalla tikkipistoin, jolloin siitä tulee vähän paksumpi. Kortista saa henkilökohtaisen, kun siihen kirjoo tikkipistoin ylioppilaan nimen ja vuosiluvun.

Kirjotun kuvan liimasin taitettuun korttipohjaan, kahden pahvin väliin. Ja kortin viimeistelin piirtämällä tussilla kehyksen kuva-aukon ympärille.

Ristipistokuvio: Ylioppilaskortti

Toivottavasti tästä mallista on iloa muillekin. Kuviomalli on tarkoitettu vain yksityiseen käyttöön, joten ethän jaa tai käytä sitä kaupallisiin tarkoituksiin, kiitos!

Onnittelut ylioppilaalle!

Ompelija Ketjutikin takaa

Olen Katri Tarkiainen, päälle nelikymppinen helsinkiläinen ompelija-neulekisälli. Koulutukseltani olen Vaatetusalan artenomi. Valmistuin Kymenlaakson Ammattiopistosta Kouvolasta vuonna 1999. Opiskeluaikana sivuaineena olivat neuleet ja päättötyönä tein purjehdushenkisen neulemalliston. Neulekisällin tutkinnon suoritin Haminan ammattiopistossa vuonna 2002.

Työurani olen aloittanut pukuvuokraamossa ompelijana. Ensimmäinen työharjoittelu poiki kesätöitä pariksi vuodeksi ja lopulta vakituisen työsuhteen.  Pukuvuokraamossa sain hyvän opin naisten ja miesten juhlapukeutumiseen. Muutaman vuoden ainaisen juhlahuuman jälkeen veri veti kuitenkin neuleiden pariin. Ja niin lähdin Haminaan vuoden kestävään neulekisällikoulutukseen ja suoritin Kisällin näyttötutkinnon.  Kisälliopintojen jälkeen palasin jälleen Helsinkiin ja pääsin työskentelemään korjausompelijaksi ja myyjäksi kangaskauppa Materialsiin. Siellä vuodet vierähtivät työn touhussa, kunnes keväällä 2014 jäin äitiyslomalle. Hoitovapaan aikana kypsyi ajatus oman yrityksen perustamisesta. Nyt jos koskaan oli hyvä tilaisuus ottaa uusi askel elämässä. Ja niin syntyi Ketjutikki.

Olen aina ollut käsillä tekijä. Synnyin ompelija-arkkitehti – perheeseen, joten voisi sanoa, että taito käsillä tekemiseen on imetty jo äidinmaidossa. Myös mummoni oli taitava käsitöiden tekijä. Hän kutoi kangaspuilla mattoja sekä kankaita. Äitini on vaatettanut koko perheemme ja lähisukuakin sekä tehnyt kaikki kodin tekstiilit. Sama perintö on siirtynyt myös minulle. Jo lapsena olin ahkera neule- ja kirjailutöiden tekijä, lukuisat ristipistotyöt ilahduttavat niin omaa kuin lähipiirinkin kotia. Yläasteella käsityötunneilla sain vapaasit tehdä käsitöitä ja pääsin hieman persoonallisen opettajan suosioon auttamalla muita oppilaita. Koulussa tein kotitaloustyön opettajaan vaikutuksen korvaamalla kaksoistunnit ompelemalla kotona koulun kotitalousluokkaan uudet pannulaput. Tästä työstä saan vieläkin kiitosta, lähes 30 vuoden jälkeen.

Kasvumitta, ristipistotyö (2015)

Palkkatyö ohella olen tehnyt kaikki vaatteeni aina farkuista villakangastakkeihin asti.  Työskennellessäni kangaskaupassa uusia työvaatteita tarvittiin joka sesonkiin useita. Samalla olen vaatettanut myös mieheni, joka ei juurikaan vaatekaupoissa halua käydä. Muutamia hää- ja iltapukuja olen valmistanut vuosien varrella, mutta niiden työstäminen päivätyön ohella oli ajallisesti haastavaa.

Neuleet ovat aina olleet suuri intohimo. Muistan pikkutyttönä opetelleeni neulomista, käärin lankaa sukkapuikkojen ympärille ja yritin saada joitain myttyä aikaiseksi. Eihän se neulominen heti onnistunut ja taisi puikotkin usein lentää nurkkaan. Mutta vähitellen harjoittelu tuotti tulosta ja kärsivällisyys kasvoi. Ammattiopintojen aikana hankin elektronisen neulekoneen ja siihen neulesuunnitteluohjelman. Kisälliopintojen aikana ja hetken sen jälkeen kone oli kovassa käytössä. Myöhemmin muiden kiireiden takia neulekone joutui hetkeksi laatikkoon. Mutta eivät neulotyöt jääneet unholaan, sillä käsin neuloen erilaiset neuletyöt valmistuvat mukavasti paikasta riippumatta. Erilaisia sukkia ja puseroita on tullut neulottua lukuisia vuosien aikana. Muutama vuosi sitten otin jälleen neulekoneen esille ja kipinä työntekoon syttyi uudelleen. Nyt oman yrityksen nimissä pystyn hyödyntämään näitäkin taitoja ja työvälineitä.

Neuletakki ulkokäyttöön (2011)

Erilaiset kirjonnat sekä virkkaustyöt ovat myös kuuluneet aina harrastuksiini. Opiskeluun liittyvän perinnekäsityökurssin aikana valmistui mm. Tuuterin kansallispukuun pirtanauha. Tämä kansallispukuprojekti kuuluu niitä ”ikuisuusprojekteihin” jonka tekeminen on alkanut jo vuosikymmeniä sitten. Tarkemmin sanottuna jo äitini aloitti työn kutomalla hamekankaan 1960-luvun lopulla opiskelutyönä. Kudonnan opettaja- koulutuksessaan hän kutoi kankaat kahteen Tuuterin pukuun. Toisen puvun hän teki itselleen, mutta toinen puku on puolivalmiina minun jäljiltä ollut kohta parikymmentä vuotta. Vielä jonakin päivänä teen sen valmiiksi, jotta saan kirjoa sen vuoriin vuosiluvut ja valmistumistarinan.

Yksi tärkeä harrastus minulla on Nukkekoti ja miniatyyri – esineet. Sain lapsena 80- luvun alkupuolella Lundbyn nukkekodin perusosan. Ja varttuessani sitä on laajennettu useampaan otteeseen. 18 vuotiaana innostui enemmän nukkekotimaailmasta ja niin sain syntymäpäivälahjaksi huonekaluja – nukkekotiin. Tästä lähti kausiluonteinen harrastus nukkekodin ympärillä.  Itse olen valmistanut nukkekotiin lukuisia tekstiilejä ja tavaroita vuosien varrella. Jo ihan lapsena kudoin pienillä kangaspuilla mattoja, jotka vieläkin ovat pienten huoneiden lattioilla. Minulla on ollut ilo saada muutamilta sukulaisilta erilaisia esineitä, varsinaisia aarteita nukkekotiini vuosien varrella. Lukuisia matkamuistoja ja tarinoita liittyy moneen pieneen esineeseen.  Eri elämänvaiheet näkyvät myös nukkekodissa, mm. häälahjaksi sain kaasoltani hääpuvun nukkekodin asukkaalle ja lapsen syntymän aikaan nukkekotiin hankittiin lastenvaunut ja muita tarvikkeita. Kymmenisen vuotta sitten taas kerran innostuin sisustamaan nukkekotia, laajensin sitä jälleen yhdellä kerroksella. Tein kivijalkakerrokseen kellarivaraston  ja viereen ompelimon. Silloin askartelin lukuisia pieniä vetoketjuja, nappilaatikoita, nauharullia, lankakeriä, muliinilankoja, kirjontatöitä yms. Miniatyyrimaailma vei hetkeksi mennessään.

Nukkekodin ompelimo

Oman tyttären synnyttyä keväällä 2014 aukesi aivan uusi maailma ompelu- ja neuletöihin. Vaikka pienten lasten vaatteita saa edullisesti käytettynäkin ja mielelläni suosin lasten vaatteiden kierrätystä, on välillä ihanaa pukea lapsi aivan uniikkeihin vaatteisiin. Ja kun valmiina ei löydykään toiveiden mukaisia vaatteita, voin ne valmistaa itse. Jo ennen omaa lastani haaveilin erilaisten lelujen, nuken vaatteiden ja muiden tavaroiden tekemistä lapselle. Haluan tarjota lapselleni laadukkaita ja kestäviä leluja. Omalle lapselle vaatteita tehdessä usein mietin, että hyviä ideoita voisi hyödyntää ja mahdollisesti valmistaa tuotteita myös myyntiin. Tulevaisuudessa voisinkin toteuttaa oman pieni vaatemallisto tai yksittäisiä vaatteita lähtökohtana asiakkaan tarpeet ja toiveet.

Ompelu- ja neuleala on mielenkiintoista ja aina on uutta opittavaa. Erilaisia työtapoja on lukuisia ja uusia kehitellään lisää. Työssä oppii ja kehittyy joka päivä ja se tekee työstä mielekkään. Toivonkin saavani uusia haasteita asiakkailta ja ideoita uusiin töihin.