Avainsana: korjausompelu

Olen Katri Tarkiainen, päälle nelikymppinen helsinkiläinen ompelija-neulekisälli. Koulutukseltani olen Vaatetusalan artenomi. Valmistuin Kymenlaakson Ammattiopistosta Kouvolasta vuonna 1999. Opiskeluaikana sivuaineena olivat neuleet ja päättötyönä tein purjehdushenkisen neulemalliston. Neulekisällin tutkinnon suoritin Haminan ammattiopistossa vuonna 2002.

Työurani olen aloittanut pukuvuokraamossa ompelijana. Ensimmäinen työharjoittelu poiki kesätöitä pariksi vuodeksi ja lopulta vakituisen työsuhteen.  Pukuvuokraamossa sain hyvän opin naisten ja miesten juhlapukeutumiseen. Muutaman vuoden ainaisen juhlahuuman jälkeen veri veti kuitenkin neuleiden pariin. Ja niin lähdin Haminaan vuoden kestävään neulekisällikoulutukseen ja suoritin Kisällin näyttötutkinnon.  Kisälliopintojen jälkeen palasin jälleen Helsinkiin ja pääsin työskentelemään korjausompelijaksi ja myyjäksi kangaskauppa Materialsiin. Siellä vuodet vierähtivät työn touhussa, kunnes keväällä 2014 jäin äitiyslomalle. Hoitovapaan aikana kypsyi ajatus oman yrityksen perustamisesta. Nyt jos koskaan oli hyvä tilaisuus ottaa uusi askel elämässä. Ja niin syntyi Ketjutikki.

Olen aina ollut käsillä tekijä. Synnyin ompelija-arkkitehti – perheeseen, joten voisi sanoa, että taito käsillä tekemiseen on imetty jo äidinmaidossa. Myös mummoni oli taitava käsitöiden tekijä. Hän kutoi kangaspuilla mattoja sekä kankaita. Äitini on vaatettanut koko perheemme ja lähisukuakin sekä tehnyt kaikki kodin tekstiilit. Sama perintö on siirtynyt myös minulle. Jo lapsena olin ahkera neule- ja kirjailutöiden tekijä, lukuisat ristipistotyöt ilahduttavat niin omaa kuin lähipiirinkin kotia. Yläasteella käsityötunneilla sain vapaasit tehdä käsitöitä ja pääsin hieman persoonallisen opettajan suosioon auttamalla muita oppilaita. Koulussa tein kotitaloustyön opettajaan vaikutuksen korvaamalla kaksoistunnit ompelemalla kotona koulun kotitalousluokkaan uudet pannulaput. Tästä työstä saan vieläkin kiitosta, lähes 30 vuoden jälkeen.

Palkkatyö ohella olen tehnyt kaikki vaatteeni aina farkuista villakangastakkeihin asti.  Työskennellessäni kangaskaupassa uusia työvaatteita tarvittiin joka sesonkiin useita. Samalla olen vaatettanut myös mieheni, joka ei juurikaan vaatekaupoissa halua käydä. Muutamia hää- ja iltapukuja olen valmistanut vuosien varrella, mutta niiden työstäminen päivätyön ohella oli ajallisesti haastavaa.

Neuleet ovat aina olleet suuri intohimo. Muistan pikkutyttönä opetelleeni neulomista, käärin lankaa sukkapuikkojen ympärille ja yritin saada joitain myttyä aikaiseksi. Eihän se neulominen heti onnistunut ja taisi puikotkin usein lentää nurkkaan. Mutta vähitellen harjoittelu tuotti tulosta ja kärsivällisyys kasvoi. Ammattiopintojen aikana hankin elektronisen neulekoneen ja siihen neulesuunnitteluohjelman. Kisälliopintojen aikana ja hetken sen jälkeen kone oli kovassa käytössä. Myöhemmin muiden kiireiden takia neulekone joutui hetkeksi laatikkoon. Mutta eivät neulotyöt jääneet unholaan, sillä käsin neuloen erilaiset neuletyöt valmistuvat mukavasti paikasta riippumatta. Erilaisia sukkia ja puseroita on tullut neulottua lukuisia vuosien aikana. Muutama vuosi sitten otin jälleen neulekoneen esille ja kipinä työntekoon syttyi uudelleen. Nyt oman yrityksen nimissä pystyn hyödyntämään näitäkin taitoja ja työvälineitä.

Erilaiset kirjonnat sekä virkkaustyöt ovat myös kuuluneet aina harrastuksiini. Opiskeluun liittyvän perinnekäsityökurssin aikana valmistui mm. Tuuterin kansallispukuun pirtanauha. Tämä kansallispukuprojekti kuuluu niitä ”ikuisuusprojekteihin” jonka tekeminen on alkanut jo vuosikymmeniä sitten. Tarkemmin sanottuna jo äitini aloitti työn kutomalla hamekankaan 1960-luvun lopulla opiskelutyönä. Kudonnan opettaja- koulutuksessaan hän kutoi kankaat kahteen Tuuterin pukuun. Toisen puvun hän teki itselleen, mutta toinen puku on puolivalmiina minun jäljiltä ollut kohta parikymmentä vuotta. Vielä jonakin päivänä teen sen valmiiksi, jotta saan kirjoa sen vuoriin vuosiluvut ja valmistumistarinan.

Yksi tärkeä harrastus minulla on Nukkekoti ja miniatyyri – esineet. Sain lapsena 80- luvun alkupuolella Lundbyn nukkekodin perusosan. Ja varttuessani sitä on laajennettu useampaan otteeseen. 18 vuotiaana innostui enemmän nukkekotimaailmasta ja niin sain syntymäpäivälahjaksi huonekaluja – nukkekotiin. Tästä lähti kausiluonteinen harrastus nukkekodin ympärillä.  Itse olen valmistanut nukkekotiin lukuisia tekstiilejä ja tavaroita vuosien varrella. Jo ihan lapsena kudoin pienillä kangaspuilla mattoja, jotka vieläkin ovat pienten huoneiden lattioilla. Minulla on ollut ilo saada muutamilta sukulaisilta erilaisia esineitä, varsinaisia aarteita nukkekotiini vuosien varrella. Lukuisia matkamuistoja ja tarinoita liittyy moneen pieneen esineeseen.  Eri elämänvaiheet näkyvät myös nukkekodissa, mm. häälahjaksi sain kaasoltani hääpuvun nukkekodin asukkaalle ja lapsen syntymän aikaan nukkekotiin hankittiin lastenvaunut ja muita tarvikkeita. Kymmenisen vuotta sitten taas kerran innostuin sisustamaan nukkekotia, laajensin sitä jälleen yhdellä kerroksella. Tein kivijalkakerrokseen kellarivaraston  ja viereen ompelimon. Silloin askartelin lukuisia pieniä vetoketjuja, nappilaatikoita, nauharullia, lankakeriä, muliinilankoja, kirjontatöitä yms. Miniatyyrimaailma vei hetkeksi mennessään.

Oman tyttären synnyttyä keväällä 2014 aukesi aivan uusi maailma ompelu- ja neuletöihin. Vaikka pienten lasten vaatteita saa edullisesti käytettynäkin ja mielelläni suosin lasten vaatteiden kierrätystä, on välillä ihanaa pukea lapsi aivan uniikkeihin vaatteisiin. Ja kun valmiina ei löydykään toiveiden mukaisia vaatteita, voin ne valmistaa itse. Jo ennen omaa lastani haaveilin erilaisten lelujen, nuken vaatteiden ja muiden tavaroiden tekemistä lapselle. Haluan tarjota lapselleni laadukkaita ja kestäviä leluja. Omalle lapselle vaatteita tehdessä usein mietin, että hyviä ideoita voisi hyödyntää ja mahdollisesti valmistaa tuotteita myös myyntiin. Tulevaisuudessa voisinkin toteuttaa oman pieni vaatemallisto tai yksittäisiä vaatteita lähtökohtana asiakkaan tarpeet ja toiveet.

Ompelu- ja neuleala on mielenkiintoista ja aina on uutta opittavaa. Erilaisia työtapoja on lukuisia ja uusia kehitellään lisää. Työssä oppii ja kehittyy joka päivä ja se tekee työstä mielekkään. Toivonkin saavani uusia haasteita asiakkailta ja ideoita uusiin töihin.