Neuleen korjaus, Neuletakin uusi elämä

Ennen joulua sain asiakkaalta viestin, jossa toivottiin neuletakin korjausta. Tämä neule oli omistajalleen rakas, johon liittyi vahva tunneside. Asiakkaani halusi ilahduttaa neuleen omistajaa ja korjauttaa tämän neuleen joululahjaksi.

Neuletakki on rakas ja paljon pidetty. Se näkyi mm. kuluneissa ja osin rikkinäisissä osissa, helmassa ja hihoissa

Neuleen korjaus, kuten monet muutkin korjaus- ja paikkaustyöt ovat aina erilaisia. Työtavat ja materiaalit valitaan tapauskohtaisesti, riippuen korjauksen laajuudesta ja paikasta. Välillä korjaus onnistuu hyvin huomaamattomasti ja välillä siitä jää selkeämmät jäljet, mutta vaate on silti varsin käyttökelpoinen. Kun neule tulee korjaukseen, en aina itsekään ole varma, kuinka hyvään lopputulokseen päästään. Mutta aina, kun työn otan vastaan, tiedän pystyväni sen korjaamaan niin, että tuotetta voi taas käyttää.

Tämä kyseinen käsin neulottu neuletakki oli pahoin kulunut sekä helmasta että hihansuista. Kainalot olivat rikki ja kyynärpäät kuluneet. Neuletta oli selvästi käytetty, olihan se käyttäjän lempivaate. Tarina neuleen takana oli koskettava ja teki korjaustyöstä entistä tärkeämmän. Itse myös pidän haasteista, etenkin erilaisten neuleiden korjauksista, joten ilman muuta otin työn vastaan.

Helma oli kulunut rikki, osin myös kuvioraidan kohdalta

Neuletakki oli tuotu ulkomailta jo vuosia sitten, joten käytetystä langasta ei ollut tietoa. Materiaaliksi asiakas epäili villaa, kuten myös itsekin tunnistelin. Materiaali varmistui pienellä polttokokeella. (Lankaa polttamalla materiaalin tunnistaa villaksi helposti mm. ”hiuksen hajusta” ja hitaasta palotavasta) Se, että neule on käsin neulottu, helpotti sopivaa langan löytymistä. Ohuempia teollisuudessa käytettyjä villalankoja on hyvin vaikea löytää. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä löysin täydellisen langan -tai kaksi, sillä jouduin korjaamaan myös neuleen helmassa olevan kirjoneulekuviota.

Uusi lanka oli paksu ja löyhäkierteinen Incawool Hjertegarn

Helman ja hinansuut korjasin neulomalla kokonaan uudet resorit. Rikkinäiset osuudet purin pois ja nostin silmukat puikoille. Tämän jälkeen korjaus olikin helppoa, sen kun vain neuloin uudet resorit. Helman kirjoneulekuvio oli myös rikki, joten jäljensin kuvion paperille ja aloitin helman korjauksen kuvion yläpuolelta.

Tässä korjattu sekä alkuperäinen hihan.
Helmaan neuloin myös kuvio-osan uudelleen. Silmukat keräsin puikolle ennen purkamista.

Puseron kainaloissa oli kulumaa ja osin reikiäkin, jotka korjasin neulalla ommellen. Toisessa kyynerpäässä oli kulumaa, mutta neulos ei vielä ollut rikki. Vahvistin neulosta silmukoita jäljentäen. Näin kyynerpää sai huomaamattomasti lisää elinikää. Toinen kyynerpää oli jo pahemmin kulunut, langat katkenneet ja reikä muodostunut. Tähän neuloin erillisen uuden lapun, jonka silmukat nostin neuleesta ja päättelin niin ikään neuleen omiin silmukoihin. Reunat vielä kiinni huomaamattomasti ja niin reikä oli korjattu.

Kainalo ennen ja jälkeen korjauksen
Toisen kyynärpään vahvistin silmukoiden
Toinen kyynärpää tarvitsi erillisen paikkalapun

Neuletakki sai uuden elämän. Neuleen omistaja tuli itse hakemaan valmista työtä juuri ennen joulua. Oli ilo nähdä yllättynyt ja onnellinen hymy omistajan kasvoilla, kun hän sai vanhan rakkaan neuleensa takaisin. Käsin neuloen korjaustyö on aikaa vievää ja rehellisesti en voi siitä aina laskuttaa todellisen työmäärän mukaista tuntihintaani. Näin oli myös tämän työn kohdalla, mutta valmiin työn lopputulos ja asiakkaalta saatu vilpitön palaute oli todella ilahduttavaa. Se, että käsityötä arvostetaan ja siitä maksetaan tekijälle kunnon korvaus, on tärkeää, mutta hinnoittelu on välillä todella vaikeaa. Ajattelen myös, että on myös tärkeää vaalia kulttuuria ja ajatusta, että vaatteita korjataan ja muodistetaan, vaikkei se aina ole tekijälleen rahallisesti niin kannattavaa. Tehdessä aina oppii itsekin uusia työtapoja.

Neuleen korjaus on onnistunut, Neuletakki on saanut uuden elämän
Helman ja hihojen resorit ovat taas siistit ja ehjät.

Näin neulot: tomaattikantapää

Tomaattikantapää muodostuu kolmesta lyhennetyin kerroksin neulotusta osasta

Tomaattikantapää neulotaan vähän samaan tapaan kuin tiimalasikantapää, lyhennetyin kerroksin. Tästä kantapäästä on muitakin ohjeita, missä lyhennetyt kerrokset tehdään hieman toisella tavalla. Tämä malli on tehty minun muokkaamalla ohjeella.

Lyhennettyjä kerroksia neulottaessa ensimmäinen silmukka nostetaan aina nurin neulomatta, sekä työn oikealla että nurjalla puolella. Nostettu silmukka kiristetään kunnolla siten, että silmukka näyttää puikolla silmukkaparilta. Tämä edesauttaa sitä, ettei kääntymiskohtaan tule reikää. Käsittele tätä ”silmukkaparia” aina kuitenkin yhtenä silmukkana

Kantapää

Jaa sukan silmukat kolmelle puikolle, siten että kerroksen vaihtumiskohta on 1. ja 3. puikkojen välissä. Kantapää neulotaan 1. ja 3. puikoilla, 2. puikko lepää välillä. Mallissa 16s/puikko. Kantapää neulotaan kolmessa osassa.

Osa 1.

  1. (op) neulo 1. puikon silmukat oikein, käännä työ
  2. (np) nosta nurin neulomatta 1s, kiristä nostettu silmukka niin, että sen näyttää kahdelta silmukalta, neulo lopun 1. ja 3. puikon silmukat nurin, käännä työ
  3. (op) nosta nurin neulomatta 1s, (kirsitä), neulo loput silmukat oikein, kunnes jäljellä on vain ”silmukkapari”, käännä työ
  4. (np) nosta nurin neulomatta 1s, neulo loput silmukat nurin, kunnes jäljellä on vain ”silmukkapari”, käännä työ.

Jatka neuloen kerroksia 3-4, neuloen sileää aina kunnes lopussa on vain silmukkapareja. Tee näin, kunnes molemmilla reunoilla on 12 silmukkaparia ja välissä 8 tavallista silmukkaa.

Jatka työn oikealta puolelta. Nosta nurin neulomatta 1s, neulo kantapään silmukat oikein, kunnes jäljellä on vain silmukkaparit. Neulo jokainen silmukkapari oikein kuin se olisi yksi silmukka. Neulo 2. puikko oikein. Neulo kantapään nostetut silmukkaparit yhtenä silmukkana ja jatka kantapään keskelle (=3. puikko loppuun). Tarkista, ettei silmukkamäärä ole kasvanut tai vähentynyt kantapään aikana, työssä 48s.

Neulo vielä kaksi samanlaista kantapään osaa, kunnes kantapää on valmis.

Ja jatka sukan neulomista. Mallisukassa viimeisen osion jälkeen neulottu vielä 4 krs sileää ja loppuun 1o1n -resoria 4 krs.

Neuletekniikat: kantapää

Villasukkaa neuloessa erilaisilla kantapäillä saa perussukkaankin vaihtelua. Erilaiset kantapäät sopivat paremmin eri käyttäjien jalkaan. Esimerkiksi jalkapöydän korkeus vaikuttaa istuva sukan malliin.

Olen koonnut tähän erilaisia kantapäämalleja ja kirjannut ohjeen niiden neulomiseen. Tarkemmat ohjeet löydät linkin takaa erillisestä artikkelista.

Kaikki nämä kantapäämallit on neulottu Novitan Nalle-langalla 3 mm sukkapuikolla. Alkuun on luotu 4 x 12s (yht. 48s) ja neulottu 2o2n -resoria 6 krs sekä sileää neulosta 6 krs. Kantapää neulotaan puikoilla 1 ja 4. Kiilakavennus kantapään jälkeen on tehty joka 2. krs, yht. 16 krs. Loppuun on neulottu 1o1n -resoria 4 krs ja päätelty.

Peruskantapään voi neuloa joko sileänä neuloksena tai vahvistettuna. Sileä neulos neulotaan oikealla puolella oikein ja nurjalla nurin. Vahvistetussa kantapäässä oikealla puolella joka toinen silmukka nostetaan neulomatta ja joka toinen neulotaan. Nurjalla puolella neulotaan silmukat nurin. Näin kantalapusta tulee tiiviimpi ja kulutusta kestävämpi.

Peruskantapää vahvistettuna

Vahvistetun kantapään voi tehdä myös ristiin vahvistaen. Tällöin oikealla puolella tehdyt silmukan nostot vuorottelevat paikkaa joka toisella kerroksella tehdään ristikkäisen kuvion kantapäähän.

Ristiin vahvistettu kantapää

Pyöreä kantapää eli ranskalainen kantapää on väljempi kuin peruskantapää. Tämänkin voi neuloa vahvistettuna. Mallissa kantalappu on neulottu sileää neulosta. Kantalappu kannattaa jättää 2-4 kerrosta matalemmaksi kuin peruskantapäässä. Sovittaessa sukkaa kantalapun tulisi melkein lattiaan.

Vahvistettu peruskantapää ja pyöreä kantapää, kokoero on huomattava
Pyöreä kantapää on mukavan väljä

Tiimalasikantapää neulotaan lyhennetyin kerroksin. Tämä tapa on saman tyylinen, kuin monissa koneella neulotuissa sukissa. Tiimalasikantapää on kapeampi kuin peruskantapää. Tämän mallin kantapään keskelle on neulottu kaksi välikerrosta tuomaan lisää tilaa kantapäälle.

Tiimalasikantapää on siro. Kantapään kokoa voi kasvattaa välikerroksin.

Sädekavennus kantapäässä neulotaan vasta lopuksi, kun sukka muuten on valmis. Kantapäätä varten varataan silmukat apulangalle ja luodaan uudet silmukat tilalle, jotta voidaan neuloa kiilakavennus.

Tässä mallissa kantapää neulotaan vasta lopuksi

Tomaattikantapää neulotaan vähän samaan tapaan kuin tiimalasikantapää, lyhennetyin kerroksin. Tästä kantapää -mallista löytyy netistä muitakin ohjeita, missä lyhennetyt kerrokset tehdään hieman toisella tavalla, mutta tämä malli on neulottu minun omalla ohjeella.

Tomaattikantapäässä muoto neulotaan kolmessa osassa.

Lue lisää villasukan neulomisesta aiemmista blogeista.

Kesäkäsityö: Kanerva pusero itselle

Langat ja suunnitelmat valmiina

Kesäloma ja käsityöt, nehän kuuluvat yhteen. Kerrankin on vähän enemmän aikaa tehdä käsitöitä, ulkona on mukava istua ja neuloa, nauttia kesästä. Kesällä 2018 lomatyönä halusin neuloa puseron itselleni. Loma oli alkamassa ja vähän kiireellä piti keksiä uusi neuletyö ja hankkia siihen materiaalit ennen mökille lähtöä. Minulla oli mielessä ajatus toteuttaa pusero pyöröneuleena aloittaen ylhäältä pääntieltä ja neuloa se ilman saumoja yhtenä kappaleena. Kädentien levennyksiin halusin jonkun idean, että ne olisivat jotenkin osa pintaneulosta. Väritoiveena oli joku pinkin sävy. Ja materiaalina kesäinen ja miellyttävän tuntuinen ohuehko lanka. Näillä ajatuksin lähdin Oulunkylän Lankamaailmaan tutkimaan lankavaihtoehtoja. Aikani lankahyllyjä tutkittuani ja myyjän kanssa vaihtoehtoja etsittyäni, löytyi minulle uusi lanka lana cotton. (50% merinovilla 50% puuvilla) Sen herkullisista värivaihtoehdoista valitsin hieman liilaan taittavan pinkki (num. 9130). Väri toi mieleen alkusyksyn kanervan kukat, josta pusero sai myös nimensä.

Kevyt neuletyö kulki hyvin pitkään mukana Käskassissa.

Lankavalinta oli todella onnistunut. Väri oli kaunis ja sileä neulospinta miellyttävä. Ja mikä parasta helteisenä kesänä, tätä lankaa oli miellyttävä neuloa. Lanka oli riittoisaa, puserooni meni noin 265 g lankaa. Varasin sitä reilusti 350g, joten kokeilujen jälkeen lankaa jäi vähän yli -mutta eipä tuo haittaa.

Valitettavasti tästä neuleesta ei ole olemassa ohjetta, eikä kovin tarkkoja muistiinpanojakaan. Loppuen lopuksi malli on yksinkertainen, muotoon saumattomasti neulottu pusero, yläosan muoto saadaan levennysten avulla. Miehustan muotoilin vyötäröltä kaventaen ja leventäen helmaan. Kun tein puseroa lomatyönä itselleni, malli muovautui neuloessa. Toki alkuun piirsin kaavan ja suunnittelen mallin pääpiirteet, mutta lopullinen muoto syntyi kokeilujen ja sovitusten avulla. Yleensä teen neulomistani töistä arkistoon muistiinpanot, tiedot langasta, neuloksesta ja mallista. Ja toki kuvaan myös työn. Tämän puseron neuloin kesälomani aikana rennolla fiiliksellä ja tarkemmat muistiinpanot jäivät tekemättä, mutta tässä kuvin ja sanoin muutamia työvaiheita.

Puseron kaava suunnitteluvaiheessa

Mielessäni oli muutama uusi tekniikka, joita halusin tässä puserossa kokeilla. Pääntietä muotoilin siten, että kaula-aukko olisi hieman avonaisempi edestä. Tämän toteutin neulomalla pääntien osittain lyhennetyin kerroksin. Aloitin työn neulomalla kaikilla pääntien silmukoilla muutaman kerroksen. Tämän jälkeen merkitsin olkapään ja hihasaumojen kohdat. Pääntien halutun muodon sain neulomalla pääntietä aluksi osittain, ensin etukulmat ja sitten takakulman. (Kuva selventää ehkä vähän ajatusta). Pääntien muotoilun jälkeen jatkoin neulomista normaalisti kainaloon, lisäten silmukoita hihoja varten. Lisäykset tein huomaamattomasti osana pitsikuviota.

Neuloin pääntien muodon lyhennetyin kerroksin. Ensin etukappaleen puolelta ja sitten takakappaleelta
Tässä pääntie valmiina. Kuvan yläreunassa on takakappale.

Hihan levennyksiin tein nauhamaisen reikärivin levennyksenä. Yksinkertaisesti tein langankierot silmukan molemmin puolin. (lk, 1o, lk ja seuraava kerros oikei) Neuloksen tiheys ja kaavan muoto mahdollisti levennykset tehtävän, joka toisella kerroksella. Lopussa, kun hihaan ei tarvittu enää lisäsilmukoita, jatkoin reikäriviä, mutta kavensin lisäsilmukan heti pois, jotta reikänauha pysyi tasaisena.

Neulottuani kainalon asti, erotin hihan apulangalla ja jatkoin miehustan neulomista. Kainaloon lisäsin vähän silmukoita hihan istuvuuden takia, jotka hihasta kavensin kiilamaisesti pois. Miehustaan muotoilin sivuista vyötärölle kaventaen ja lantiolle leventäen. Pusero on mukavan väljä, mutta silti kauniisti muotoiltu. Ennen lopullista helman pituutta, neuloin hihat valmiiksi.

Hihan silmukat erotettu apulangalle

Toinen tekniikka, mitä halusin puserossa kokeilla on i-cord päättely. Tämä on hieman hitaampi tapa päätellä, mutta lopputulos on kaunis nauhamainen reuna. Aloitin pääntien neulomisen apulangalla, jotta sain neulottua i-cord päättelyn myös siihen. Tehdessä huomasin, että tällä tapaa päätelty reuna rullaa helposti, joten puseron helmaan neuloin nurjalle lisäksi käänteen tukemaan reunaa. Tämän ansiosta reunasta tuli huomattavasti parempi.

Puseron helmaan on neulottu käänne tukemaan nauhamaista päättely.
Hihan suissa on vain I-cord päättely.

I-cord -päättely (suomeksi voisi sanoa vaikka putkineulos) neulotaan muutamalla silmukalla, minimi on 3 silmukkaa. Päättely tehdään neulomalla 2 reunasilmukkaa oikein ja kaventamalla seuraavat 2 silmukkaa takareunoista yhteen. Tämän jälkeen nämä kolme silmukkaa siirretään takaisin vasemmalle puikolle ja toistetaan kavennus uudelleen. Netistä löytyy hyviä ohjeita ja videoita reunan neulomiseen. Suosittelen kokeilemaan, mikäli tämä tapa on sinulle uusi! Ketjutikin Facebooksivulta löytyy video tämän puseron päättelystä.

Pääntiestä tuli toiveideni mukainen

Sain puseron valmiiksi neljän viikon kesäloman aikana ja sitä oli ilon neuloa. Ja kyllähän tästä taas tuli uusi suosikki pusero, joka on mukava laittaa päälle.

Uusi lempipuseroni: Kanerva

Neuleen perustiedot:

Lanka: lana cotton 212 (50% Wool, superwash Extrafine merino 50 % Cotton) 50 g = ca. 212m myyjä: Lankamaailma

Langan menekki 265g

Puikot 3 mm (valmistaja suositus langalle 3 – 3,5 mm)

Sileä neulos tiheys: 10 cm = 28s 38 krs

Minä ja neulekone

Ensimmäisen kerran tutustuin neulekoneeseen jo yläasteen käsityötunnilla. Meillä oli käytössä yksi neuluri, jolla halukkaat saivat neuloa. Tein silloin lyhythihaisen puseron villalangasta. Harmikseni tätä vaatetta ei enää ole olemassa, eikä kuvaakaan löytynyt. Seuraavan kerran neulekoneen äärelle pääsin ammattiopintojen aikana Kouvolassa 1990-luvun lopulla. Opiskeluun kuului pakollinen koneneulontakurssi, jolloin neuloin muutaman puseron. Suunnittelin ja ohjelmoin neulekoneeseen omat kirjoneulekuviot. Kuten tämän Keväisen neuletakin.

Kevätkirjo -villatakki ohuesta Pirkka -langasta

Opintojen edetessä valitsin sivuaineeksi koneneulonnan ja opintojen päättötyönä suunnittelin ja toteutin edustusneuleita Lightning purjehtijoille. Opiskeluaikana ostin oman elektronisen neulekoneen, jolla päättötyön toteutin. Tein myös yhden osan työharjoittelua Neuletöitä ja kasvivärjäystä tekevän yrittäjän Tiina Valolahden kanssa.


Neulekoneeni ja päättötyönä suunnittelemani neulepusero
Toinen purjehtijoille suunnittelemani neule

Ammattiopintojen jälkeen olin muutaman vuoden pukuvuokraamossa töissä, mutta mieli palasi jälleen neuleiden pariin. Ja niin irtisanouduin töistä ja lähdin neulekisällikoulutukseen Haminaan. Lukuvuoden kestänyt koulutus päättyi keväällä 2002 suoritettuun Neulekisällin näyttötutkinnon. Kisälliopintojen aikana pääsimme mukaan Kotkan asuntomessuille sisustamaan yhtä asuntoa. Neulomani lankapitsiverhot tulivat asunnon olohuoneeseen ja ruokailutilaan.  

Lankapitsi on kaunis neulos. Se neulotaan kahdella eri vahvuisella langalla. Neulekoneessa on erikseen pitsikuvioita varten oma lisälaite, mutta lankapitsi neulotaan hieman kirjoneuleen tapaan. Siksi se on kiinnostava ja omien kuvioiden suunnittelu koukuttavaa.


Lankapitsiä neuloin myös puseroon
Tässä toinen suosikkineulos kisälliopintojen ajalta: siirtokuvot alatason neuloilla nurjalla pinnalla.

Vaikka neuleet ovat olleet aina mieleisiä, jäin koneneulonta jälleen pitkälle tauolle Kisälliopintojen jälkeen, kun päivätyö korjausompelijana vei kaiken ajan. Nyt vuosien -lähes parinkymmenen vuoden jälkeen olen ottanut neulekoneen taas esiin ja muistellut uudelleen sen käyttöä. Nyt uudella innolla on taas kiva opetella uusiakin työtapoja.

Käytössäni on elektroninen neulekone, v. 1998 hankittuna Japanilaisen Brothers -merkin uusin kone. Neulekoneessa on kaksi tasoa: ylätaso, jolla neulotaan oikeat silmukat ja kun halutaan esimerkiksi resoria, tarvitaan käyttöön alataso, joka neuloo nurjat silmukat. Neulekoneen lisälaitteena on kaavalaite, johon halutun vaatteen kaava piirretään normaalissa koossa. Kaavalaite säädetään mallitilkun mittojen mukaan ja sen avulla neulotaan vaate oikeaan kokoon. Elektronisessa neulekoneeseen on valmiiksi ohjelmoitu lukuisia kuvioita, joiden avulla saa neulottua erilaisia neuloksia. Tämän lisäksi voin ohjelmoida omia kuvioita ja jopa kaavoja koneen muistiin. Neulekuvioiden ja kaavojen suunnitteluun minulla on käytössä tietokoneella DesignaKnit -ohjelma. Tällä ohjelmalla voin suunnitella erilaisia kuviomalleja ja tehdä kaavoja niin koneneulontaan kuin käsin neulonnan tarpeisiin. Opiskeluaikoina opiskelin erikseen DesignaKnit -ohjelman käyttöä ja nyt muutama vuosi sitten päivitin oman ohjelmani tämän päivän tasolle.

Neulekone valmiina töihin

Uusin hankinta neulekoneeseen on 4- värinvaihtaja, jonka avulla lankojen vaihtaminen käy helpommin. Tämän avulla voin neuloa esim. sellaisia kirjoneulekuvioita, joissa on 2-4 väriä samalla kerroksella. Uusi ”lelu” tuo taas paljon uusia mahdollisuuksia, joita on kiva kokeilla.

Olen jo pitkään haaveillut neulekoneen yhdistämistä yritystoimintaan. Sen uusi käyttöönotto vie alkuun aikaa, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus suunnitella ja toteuttaa omia neuletuotteita. Ja tehdä neuleita tilauksesta. Neulekone mahdollistaa neuletöiden tekemisen kaupallisesti jotenkin kannattavasti. Siinä ajassa, kun käsin neuloo sukkaparin, on neulekoneella tehnyt jo sukat koko perheelle. Toki neulekone vaatii paljon erilaista tarkkuutta ja keskittymistä verrattuna käsin neulontaan. Suunnittelu ja kokeilut on tehtävä huolella, sillä työtä ei välttämättä pysty kunnolla tarkistelemaan kesken tekemisen. Neuletyötä ei myöskään voi jättää kesken koneeseen pitkäksi aikaa, vaan koko kappale pitää neuloa kerralla valmiiksi, jotta silmukat eivät turhaa veny koneen neuloilla. Mutta neulekoneen mahdollisuudet ovat monet ja tuotevalikoima laaja, riippuen tekijän kokeilunhalusta ja taidoista. Neulekoneella ei tarvitse neuloa vain tasaista levyä, vaan monet muodot ovat mahdollisia: sukat, pipot, putkineuleet, palmikot, erilaiset kohokuviot, pitsit, kirjoneuleet 2-4 värillä… lista on loputon.

Tulevaisuus näyttää minä kaikkea Ketjutikin tuotevalikoimasta vielä löytyykään.

Lue tästä mitä muuta olen tehnyt ennen yritystoimintaa.

Silmukkamerkki, neulojan pikkuapuri

Käsin neuloessa, varsinkin isompaa työtä tehdessä, tarvitaan työhön erilaisia merkkejä, jotta esim. kavennuskohdat, saumat yms. erottuvat tekijälle helpommin. Jokaisella käsityöläisellä on varmasti omat tavat merkata neuleen muutoskohdat. Itse olen aina ollut hakaneulojen suurkuluttaja. Neuletyössä saattaa olla useita hakaneuloja osoittamassa tarvittaessa erilaisia kohtia tai tilanteita. Hakaneuloja on helppo siirrellä ja lisäillä, eniten käytän niitä kerrosten merkitsemiseen, eräänlaisena kerroslaskijana. Hakaneulojen ohella olen viime vuosina tutustunut myös muiden ns. oikeiden silmukkamerkkien käyttöön. Aiemmin en edes tiennyt käyttäväni hakaneuloja silmukkamerkkien tapaan.

Tässä neuleessa tarvitsin useita merkkejä, käytössä oli hakaneuloja, langanpätkäkiä ja pieniä renkaitakin

Nykyisin valmiissa neuleohjeissa näkyy käytettävän silmukkamerkkejä, lyhenne sm, englanniksi place marker /pm. Tämän ei kannata antaa säikäyttää, vaikka silmukkamekki olisikin vielä vieras käsite. Loppuen lopuksi silmukkamerkkien käyttö on helppoa ja ne todellakin auttavat tekijäänsä. Silmukkamerkkinä voi toki käyttää erilaisia pieniä renkaita, langanpätkiä tai niitä hakaneuloja tai mitä ikinä keksiikään. Mutta kauniita ja persoonallisia silmukkamerkkejä on valmiina saatavilla erilaisia vaihtoehtoja. Ja silmukkamerkki on kiva pieni lahja neulovalle ystävällä.

Miten silmukkamerkkiä käytetään?

Silmukkamerkki kulkee puikolla silmukoiden välissä ja se siirretään aina puikolla toiselle pysyen näin kokoajan samalla paikalla.

Kun tulet silmukkamerkin kohdalle (kuva 2) siirrä silmukkamerkki vasemmalta puikolta oikealle (kuva 3) ja jatka neulomista.

Erilaisilla silmukkamerkeillä voi isossa työssä, kuten pyöröneuleena neulotussa puserossa, merkata sivusauman, kappaleen keskikohdat tai kavennus/levennyskohdat tarpeen mukaan. Kevyet silmukkamerkit kulkevat huomaamattomasti neuletyön mukana.

Erilaiset merkit sivusaumaan ja keskelle kappaletta

Ketjutikin verkkokaupassa on myynnissä erä käsin tehtyjä silmukkamerkkejä. Nämä silmukkamerkit on valmistettu askartelumassasta tai kierrätysmateriaaleista. Ja ne on valmistanut helsinkiläinen Puputsun puoti, Ketjutikki toimii tuotteiden jälleenmyyjänä.

Silmukkamerkkejä on myynnissä kahden laisia: vaijerilla (noin 3cm lenkki) tai pienellä renkaalla. Silmukkamerkit vaijerilla ovat kevyitä, askartelumassasta valmistettu. Ne soveltuvat hyvin etenkin isompiin töihin. Nämä silmukkamerkit myydään neljän kappaleen pusseissa.

Sydän vaijerilla (koko noin 2 cm)
Suklaapala vaijerilla (koko noin 1 x 2 cm)

Helmistä tai askartelumassasta valmistetut silmukkamerkit renkaalla myydään kuuden kappaleen pusseissa. Renkaan koko vaihtelee eri malleissa, joten jokaisessa mallissa on erikseen mainittu, minkä kokoiseen puikkoon rengas maksimissaan mahtuu.

Ruska, max 4 mm puikoille, askartelumassa/helmet
Pinkki-vihreä, max 3,5 mm puikoille, helmet
Virheä, max 4mm puikoille, helmet
Omena, max 6 mm puikoille, helmet
Siniturkoosi, max 5,5, mm puikoille, helmet

Tutustu myös Ketjutikin Käskasseihin ja puikkokoteloihin.

Käskassi ja sukkapuikkokotelo sekä silmukkamerkit kaikki sävy sävyyn.



Vuosi 2018 ompelutyöt kuvin

Vuosi 2018 alkaa olla lopuillaan ja on aika katsoa vähän taaksepäin, mitä kaikkea sitä mahtuukaan kuluneeseen vuoteen. Vuosi 2018 on Ketjutikin ensimmäinen kokonainen vuosi ja paljon erilaisia ompeluprojekteja olen tehnyt ja monia mukavia asiakkaita tavannut. Lähes sata uutta ompeluasiakasta on käynyt vuoden aikana ja tietysti monta jo edelliseltä vuodelta tuttua asiakasta. Olen todella iloinen, kuinka mukavasti asiakkaat ovat löytäneet Ketjutikin.

Jo yli vuoden toimineeseen verkkokauppaan ovat asiakkaat löytäneet myös ja tuotevalikoimaa olen lisännyt vuoden aikana mm. joulutuotteita ja jälleenmyyntiin sain käsin tehtyjä neulojille silmuikkamerkkejä ja nappeja. Vuoden alusta lähiten olen lähettänyt asiakkaille uutiskirjeen parin kuukauden välein. Uutiskirjeessä kerron Ketjutikin toiminnasta ja esittelen verkkokaupan tuotteita. Samalla tavalla tulen jatkamaan myös ensi vuonna, joten jos et vielä ole uutiskirjeen tilaaja, tilaa se tästä.

Erilaisten korjausompelutöiden kirjo on aika laaja, housujen lyhennyksiä, erilaisia paikkauksia, vetoketjujen vaihtoja, juhlapukujen muokkausta yms.

Tanssiaispuvun yläosan muokkaus
College housuihin tein vähän näyttävämmän pidennyksen: Asiakkaan logo heijastinkaankaasta koneella aplikoiden.

Korjausompelun lisäksi olen tehnyt erilaisia tilaustöitä ja valmistanut omia tuoteitakin.

Uusi leninki vanhan vaatteen kaavalla
Pellavamekko valmiskaavalla
Kotitakki valmiskaavaa muokaten
Miehen jakku valmiskaavalla
Juhlapuku mallin mukaan, oma kaava
Jakku ja hame valmiskaavaa muokaten
Lapsen (110 cm) askarteluessu mallin mukaan

Vaatteiden ompelun lisäksi teen mielläni myös muita ompelutöitä. Erilaiset projektit tuovat mukavaa vaihtelua ja haastetta. Tämän vuoden haastavin ja samalla myös mielenkiintoisin projekti oli lämpöpussin ompeleminen lampaan taljoista pyörätuoliin. Lue lisää lämpöpussin ompelemisesta blogista.

Lämpöpussi pyörätuoliin
Ompelin myös huiveja erään kuoron esiintymiskäyttöön
Sohvatyynyjen uudet päälliset ja irtotyynyt

Omista tuotteistani Hiekkalaatikon suojapeitteet ovat olleet suosittuja ja niitä tulikin tehtyä parisenkymmentä eri kokoista ja muotoistakin. Jokainen suojapeite tehdään aina kyseisen laatikon mittojen mukaan. Useimmat ovat tietysti neliskanttisia, mutta mahtuu joukkoon muutama erikoisempikin.

5-kulmainen hiekkalaatikon suojapeite

Ja tein tilauksesta myös suojapeitteen puttigreenille, ahkeralle golf-harrastajalle.

Puttigreenin suojapeite

Ketjutikin omia tuotteia on tietysti valmistettu lisää ja uusia mallia suunniteltu vuoden aikana. Käskassit ja sukkapuikkokotelot saivat seurakseen säilytyskotelon pyöröpuikkoille.

Käskasseja on tehty useissa väreissä
Pyöröpuikoille oma säilytyskotelo

Myös uusia omia tuotteita lapsille löytyy verkkokaupan valikoimasta: suloisia neulepipoja sekä herkullisia kangasruokia.

Käsin neulotut marjapipot mustikka, mansikka ja vadelma
Erilaisia herkullisia kangasruokia löytyy myös.

Jouluun valmistin kestäviä ja kierrätettäviä kankaisia lahjapusseja ja joulupukin lahjasäkkejä.

Kauniit kankaiset lahjapussit
joulupukin lahjasäkki

Vuoden aikana osallistuin muutamaan tapahtumaankin Pihlajamäessä ja Viikissä. Välillä on mukava jalkautua ulos ihmisten pariin ja esitellä omia tuotteita ja palveluita tapahtumissa. Minua myös haastateltiin Pihlajamäki.info-lehteen syksyllä.

MLL Pihlajamäen Kevätrieha 1.6.2018 LP Salpausselässä
Pihlajamäen kyläjuhlat, We Love Pihlis 1.9.2018 Pihlajamäen ostarilla
Joulumyyjäiset Viikissä asukastalo Kaaressa 25.11.2018

Vuosi 2018 on ollut mukavan työntäyteinen. Kiitos kaikille asiakkaille ja Ketjutikin ystäville! Jatketaan ensi vuonna uusin projektein!

Pakkanen paukkuu: villavaatteet tuulettumaan

Pakkanen paukkuu nyt koko maassa, joten siitä kannattaa ottaa kaikki ilo ja hyöty irti. Sopivasti ensimmäiset hiihtolomat ovat juuri alkaneet koululaisilla, joten useimmilla on nyt vähän enemmän vapaa-aikaa. Aurinkoinen sää houkuttelee ulkoilemaan ja kun pukeutuu oikein, on ulkona ihan mukavaa. Ja ulkoilun jälkeen on mukava tulla sisälle lämpimään ja keittää jotain lämmintä juomaa.

Jos jatkuva ulkoilu ei kiinnosta, voi pakkaskelejä hyödyntää myös muulla tavalla. Pakkasten aikaan on hyvä sulattaa ja puhdistaa pakastin ja viedä ruokapakasteet ulos odottamaan. Myös  petivaatteiden, peittojen ja tyynyjen sekä muiden kodin tekstiilien tuuletus on varsin tehokasta. Pakkanen tappaa erityisesti pölypunkit. Tosin pakkasta saa olla ihan reilusti, lähemmäs -30 astetta ja tekstiilit useamman tunnin ulkona. Noin -20 asteen pakkasessa ötököiden tuhoamiseen menee vuorokausi. Mutta auttaa se pienempikin pakkanen tekemään tekstiileistä ihanan raikkaat. Kyllä illalla uni maistuu raikkaissa lakanoissa, kun päivän on ulkoillut auringossa tai siivonnut kotia.

Itse en ulkoilemaan tänään päivällä oikein ehtinyt, mutta päätin tuulettaa villavaatteet, neulepuserot ja takit sekä villasukat. Villa hylkii likaan, joten villavaatteita ei tarvitse pestä niin usein kuin muita vaatteita. Tuuletus puhdistaa ja raikastaa villaa mukavasti ja on kaikin puolin ystävällisin tapa huoltaa vaatteita. Päivän ulkoilun jälkeen vaatteet ovat ihanan raikkaat ja tuovat tullessaan vaatekaappiin tuulahduksen pakkasilmaa. Ja kiusaahan se pakkanen myös mahdollisia vaatteiden tuholaisiakin. Pienikin pakkanen pitäisi tappaa vyöturkiskuoriaisen, kunhan tarpeeksi pitkään ovat pakkasessa. Sen sijaan vaatekoi kestää pakkasta paremmin, mutta sekin tuhoutuu -28 asteen pakkasessa. Joten, jos pienet ikävät tuholaiset ovat kiusana, täytyy toivoa kovia pakkasia, tai turvautua tilavaan pakastimeen.

Villavaatteiden huollossa kannattaa muistaa myös toinen tärkeä asia: vaatteiden säilytystapa. Villavaatteita ei tulisi säilyttää pitkiä aikoja vaatehenkariin ripustettuna. Varsinkin painavat villavaatteet saattavat venyä ripustettuna ollessaan. Joten villavaatteet tulisikin säilyttää viikattuna hyllyllä tai laatikossa. Ja jos säilytystilassa on ollut ongelmia tuholaisten kanssa, kannattaa villaneuleet varastoida tiiviisti suljettaviin muovipusseihin. Ja luonnollisesti vain puhtaita ja tuuletettuja vaatteita säilytetään muoviin pakattuina.
Jos kaipaat lisätietoa tekstiilien tuholaisista, käy kurkkaamassa esimerkiksi täältä.

Ja neulojat huomio, nyt villalangat tuulettumaan! On oiva hetki tehdä inventaari lankavarastoihin ja viedä ne pakkaseen nauttimaan rakkaasta ilmasta. Puhtaista ja raikkaista langoista on mukava suunnitella ja tehdä taas uusia käsitöitä.

Ompelija Ketjutikin takaa

Olen Katri Tarkiainen, päälle nelikymppinen helsinkiläinen ompelija-neulekisälli. Koulutukseltani olen Vaatetusalan artenomi. Valmistuin Kymenlaakson Ammattiopistosta Kouvolasta vuonna 1999. Opiskeluaikana sivuaineena olivat neuleet ja päättötyönä tein purjehdushenkisen neulemalliston. Neulekisällin tutkinnon suoritin Haminan ammattiopistossa vuonna 2002.

Työurani olen aloittanut pukuvuokraamossa ompelijana. Ensimmäinen työharjoittelu poiki kesätöitä pariksi vuodeksi ja lopulta vakituisen työsuhteen.  Pukuvuokraamossa sain hyvän opin naisten ja miesten juhlapukeutumiseen. Muutaman vuoden ainaisen juhlahuuman jälkeen veri veti kuitenkin neuleiden pariin. Ja niin lähdin Haminaan vuoden kestävään neulekisällikoulutukseen ja suoritin Kisällin näyttötutkinnon.  Kisälliopintojen jälkeen palasin jälleen Helsinkiin ja pääsin työskentelemään korjausompelijaksi ja myyjäksi kangaskauppa Materialsiin. Siellä vuodet vierähtivät työn touhussa, kunnes keväällä 2014 jäin äitiyslomalle. Hoitovapaan aikana kypsyi ajatus oman yrityksen perustamisesta. Nyt jos koskaan oli hyvä tilaisuus ottaa uusi askel elämässä. Ja niin syntyi Ketjutikki.

Olen aina ollut käsillä tekijä. Synnyin ompelija-arkkitehti – perheeseen, joten voisi sanoa, että taito käsillä tekemiseen on imetty jo äidinmaidossa. Myös mummoni oli taitava käsitöiden tekijä. Hän kutoi kangaspuilla mattoja sekä kankaita. Äitini on vaatettanut koko perheemme ja lähisukuakin sekä tehnyt kaikki kodin tekstiilit. Sama perintö on siirtynyt myös minulle. Jo lapsena olin ahkera neule- ja kirjailutöiden tekijä, lukuisat ristipistotyöt ilahduttavat niin omaa kuin lähipiirinkin kotia. Yläasteella käsityötunneilla sain vapaasit tehdä käsitöitä ja pääsin hieman persoonallisen opettajan suosioon auttamalla muita oppilaita. Koulussa tein kotitaloustyön opettajaan vaikutuksen korvaamalla kaksoistunnit ompelemalla kotona koulun kotitalousluokkaan uudet pannulaput. Tästä työstä saan vieläkin kiitosta, lähes 30 vuoden jälkeen.

Kasvumitta, ristipistotyö (2015)

Palkkatyö ohella olen tehnyt kaikki vaatteeni aina farkuista villakangastakkeihin asti.  Työskennellessäni kangaskaupassa uusia työvaatteita tarvittiin joka sesonkiin useita. Samalla olen vaatettanut myös mieheni, joka ei juurikaan vaatekaupoissa halua käydä. Muutamia hää- ja iltapukuja olen valmistanut vuosien varrella, mutta niiden työstäminen päivätyön ohella oli ajallisesti haastavaa.

Neuleet ovat aina olleet suuri intohimo. Muistan pikkutyttönä opetelleeni neulomista, käärin lankaa sukkapuikkojen ympärille ja yritin saada joitain myttyä aikaiseksi. Eihän se neulominen heti onnistunut ja taisi puikotkin usein lentää nurkkaan. Mutta vähitellen harjoittelu tuotti tulosta ja kärsivällisyys kasvoi. Ammattiopintojen aikana hankin elektronisen neulekoneen ja siihen neulesuunnitteluohjelman. Kisälliopintojen aikana ja hetken sen jälkeen kone oli kovassa käytössä. Myöhemmin muiden kiireiden takia neulekone joutui hetkeksi laatikkoon. Mutta eivät neulotyöt jääneet unholaan, sillä käsin neuloen erilaiset neuletyöt valmistuvat mukavasti paikasta riippumatta. Erilaisia sukkia ja puseroita on tullut neulottua lukuisia vuosien aikana. Muutama vuosi sitten otin jälleen neulekoneen esille ja kipinä työntekoon syttyi uudelleen. Nyt oman yrityksen nimissä pystyn hyödyntämään näitäkin taitoja ja työvälineitä.

Neuletakki ulkokäyttöön (2011)

Erilaiset kirjonnat sekä virkkaustyöt ovat myös kuuluneet aina harrastuksiini. Opiskeluun liittyvän perinnekäsityökurssin aikana valmistui mm. Tuuterin kansallispukuun pirtanauha. Tämä kansallispukuprojekti kuuluu niitä ”ikuisuusprojekteihin” jonka tekeminen on alkanut jo vuosikymmeniä sitten. Tarkemmin sanottuna jo äitini aloitti työn kutomalla hamekankaan 1960-luvun lopulla opiskelutyönä. Kudonnan opettaja- koulutuksessaan hän kutoi kankaat kahteen Tuuterin pukuun. Toisen puvun hän teki itselleen, mutta toinen puku on puolivalmiina minun jäljiltä ollut kohta parikymmentä vuotta. Vielä jonakin päivänä teen sen valmiiksi, jotta saan kirjoa sen vuoriin vuosiluvut ja valmistumistarinan.

Yksi tärkeä harrastus minulla on Nukkekoti ja miniatyyri – esineet. Sain lapsena 80- luvun alkupuolella Lundbyn nukkekodin perusosan. Ja varttuessani sitä on laajennettu useampaan otteeseen. 18 vuotiaana innostui enemmän nukkekotimaailmasta ja niin sain syntymäpäivälahjaksi huonekaluja – nukkekotiin. Tästä lähti kausiluonteinen harrastus nukkekodin ympärillä.  Itse olen valmistanut nukkekotiin lukuisia tekstiilejä ja tavaroita vuosien varrella. Jo ihan lapsena kudoin pienillä kangaspuilla mattoja, jotka vieläkin ovat pienten huoneiden lattioilla. Minulla on ollut ilo saada muutamilta sukulaisilta erilaisia esineitä, varsinaisia aarteita nukkekotiini vuosien varrella. Lukuisia matkamuistoja ja tarinoita liittyy moneen pieneen esineeseen.  Eri elämänvaiheet näkyvät myös nukkekodissa, mm. häälahjaksi sain kaasoltani hääpuvun nukkekodin asukkaalle ja lapsen syntymän aikaan nukkekotiin hankittiin lastenvaunut ja muita tarvikkeita. Kymmenisen vuotta sitten taas kerran innostuin sisustamaan nukkekotia, laajensin sitä jälleen yhdellä kerroksella. Tein kivijalkakerrokseen kellarivaraston  ja viereen ompelimon. Silloin askartelin lukuisia pieniä vetoketjuja, nappilaatikoita, nauharullia, lankakeriä, muliinilankoja, kirjontatöitä yms. Miniatyyrimaailma vei hetkeksi mennessään.

Nukkekodin ompelimo

Oman tyttären synnyttyä keväällä 2014 aukesi aivan uusi maailma ompelu- ja neuletöihin. Vaikka pienten lasten vaatteita saa edullisesti käytettynäkin ja mielelläni suosin lasten vaatteiden kierrätystä, on välillä ihanaa pukea lapsi aivan uniikkeihin vaatteisiin. Ja kun valmiina ei löydykään toiveiden mukaisia vaatteita, voin ne valmistaa itse. Jo ennen omaa lastani haaveilin erilaisten lelujen, nuken vaatteiden ja muiden tavaroiden tekemistä lapselle. Haluan tarjota lapselleni laadukkaita ja kestäviä leluja. Omalle lapselle vaatteita tehdessä usein mietin, että hyviä ideoita voisi hyödyntää ja mahdollisesti valmistaa tuotteita myös myyntiin. Tulevaisuudessa voisinkin toteuttaa oman pieni vaatemallisto tai yksittäisiä vaatteita lähtökohtana asiakkaan tarpeet ja toiveet.

Ompelu- ja neuleala on mielenkiintoista ja aina on uutta opittavaa. Erilaisia työtapoja on lukuisia ja uusia kehitellään lisää. Työssä oppii ja kehittyy joka päivä ja se tekee työstä mielekkään. Toivonkin saavani uusia haasteita asiakkailta ja ideoita uusiin töihin.