Ennen joulua sain asiakkaalta viestin, jossa toivottiin neuletakin korjausta. Tämä neule oli omistajalleen rakas, johon liittyi vahva tunneside. Asiakkaani halusi ilahduttaa neuleen omistajaa ja korjauttaa tämän neuleen joululahjaksi.
Neuleen korjaus, kuten monet muutkin korjaus- ja paikkaustyöt ovat aina erilaisia. Työtavat ja materiaalit valitaan tapauskohtaisesti, riippuen korjauksen laajuudesta ja paikasta. Välillä korjaus onnistuu hyvin huomaamattomasti ja välillä siitä jää selkeämmät jäljet, mutta vaate on silti varsin käyttökelpoinen. Kun neule tulee korjaukseen, en aina itsekään ole varma, kuinka hyvään lopputulokseen päästään. Mutta aina, kun työn otan vastaan, tiedän pystyväni sen korjaamaan niin, että tuotetta voi taas käyttää.
Tämä kyseinen käsin neulottu neuletakki oli pahoin kulunut sekä helmasta että hihansuista. Kainalot olivat rikki ja kyynärpäät kuluneet. Neuletta oli selvästi käytetty, olihan se käyttäjän lempivaate. Tarina neuleen takana oli koskettava ja teki korjaustyöstä entistä tärkeämmän. Itse myös pidän haasteista, etenkin erilaisten neuleiden korjauksista, joten ilman muuta otin työn vastaan.
Neuletakki oli tuotu ulkomailta jo vuosia sitten, joten käytetystä langasta ei ollut tietoa. Materiaaliksi asiakas epäili villaa, kuten myös itsekin tunnistelin. Materiaali varmistui pienellä polttokokeella. (Lankaa polttamalla materiaalin tunnistaa villaksi helposti mm. ”hiuksen hajusta” ja hitaasta palotavasta) Se, että neule on käsin neulottu, helpotti sopivaa langan löytymistä. Ohuempia teollisuudessa käytettyjä villalankoja on hyvin vaikea löytää. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä löysin täydellisen langan -tai kaksi, sillä jouduin korjaamaan myös neuleen helmassa olevan kirjoneulekuviota.
Helman ja hinansuut korjasin neulomalla kokonaan uudet resorit. Rikkinäiset osuudet purin pois ja nostin silmukat puikoille. Tämän jälkeen korjaus olikin helppoa, sen kun vain neuloin uudet resorit. Helman kirjoneulekuvio oli myös rikki, joten jäljensin kuvion paperille ja aloitin helman korjauksen kuvion yläpuolelta.
Puseron kainaloissa oli kulumaa ja osin reikiäkin, jotka korjasin neulalla ommellen. Toisessa kyynerpäässä oli kulumaa, mutta neulos ei vielä ollut rikki. Vahvistin neulosta silmukoita jäljentäen. Näin kyynerpää sai huomaamattomasti lisää elinikää. Toinen kyynerpää oli jo pahemmin kulunut, langat katkenneet ja reikä muodostunut. Tähän neuloin erillisen uuden lapun, jonka silmukat nostin neuleesta ja päättelin niin ikään neuleen omiin silmukoihin. Reunat vielä kiinni huomaamattomasti ja niin reikä oli korjattu.
Neuletakki sai uuden elämän. Neuleen omistaja tuli itse hakemaan valmista työtä juuri ennen joulua. Oli ilo nähdä yllättynyt ja onnellinen hymy omistajan kasvoilla, kun hän sai vanhan rakkaan neuleensa takaisin. Käsin neuloen korjaustyö on aikaa vievää ja rehellisesti en voi siitä aina laskuttaa todellisen työmäärän mukaista tuntihintaani. Näin oli myös tämän työn kohdalla, mutta valmiin työn lopputulos ja asiakkaalta saatu vilpitön palaute oli todella ilahduttavaa. Se, että käsityötä arvostetaan ja siitä maksetaan tekijälle kunnon korvaus, on tärkeää, mutta hinnoittelu on välillä todella vaikeaa. Ajattelen myös, että on myös tärkeää vaalia kulttuuria ja ajatusta, että vaatteita korjataan ja muodistetaan, vaikkei se aina ole tekijälleen rahallisesti niin kannattavaa. Tehdessä aina oppii itsekin uusia työtapoja.
