Haluan esitelle minun suuritöisimmän ja rakkaimman ompeluprojektin: Tuuterin kansallispuku. Tämän tekoprosessi alkoi jo vuonna 1965, eli kymmenen vuotta ennen minun syntymää, kun äitini Tuula (synt. 1942) kutoi Hollolassa kotiteollisuus koulussa kankaat kahteen Tuuterin pukuun. Kankaat valmistuivat ajallaan, mutta ensimmäisen kansallispuvun äiti teki vasta vuonna 1981. Ei tainnut olla puvulle tarvetta 60-70-luvulla, olihan silloin paljon muuta. Äidin opiskelut jatkuivat Hämeenlinnassa Wetterhoffilla ompelun ja kudonnan opinnoissa. Tämän jälkeen oli aika perustaa perhe. Puku koristeineen on työläs tehdä, eikä silloin ollut ketään, kenelle äiti olisi sen halunnut tehdä, joten toisen puvun materiaalit jäivät odottamaan.
Hamekankaan kutomiseen meni 50 tuntia, valmista 118 cm leveää kangasta tehtiin 4,50 m.
Pusero- ja esiliinakankaisiin kului 55 tuntia, 72 cm leveä kangasta tehtiin 7,5 m
Vuonna 1985 ollessani 10-vuotias, äitini teki minulle oman kansallispuvun, Hollolan puvun, jota käytin mm. harrastaessani kansantanssi sekä muutamissa juhlissa, häissä ja syntymäpäivillä. Ehkä silloin syntyä ajatus, että toinen Tuuterin puku tehtäisiin minulle.
Tuuterin puvussa on runsaat käsinkirjotut koristeet ja muutenkin paljon käsin ommeltavaa. Tein jo nuorena paljon kirjontatöitä, joten oli luontevaa, että aloin itse tehdä kansallispuvun koristeosia. 15-vuotiaana, kesällä 1990 tein puseron ja esilinnan irralliset koristeosat. En muista mistä kipinä näiden tekemiseen syntyi, mutta aika lailla ”yhdellä istumalla” nämä tein kesälomalla mökillä. Muistiinpanojen mukaan näiden valmistamiseen kuluin 24 päivää heinä-elokuussa.
Puvun hameeseen kuuluu myös kirjottu liivi ja värikäs pirtanauha. Pirtanauhan tein vaatetusalan opintojen aikana perinnekäsityön kurssilla vuonna 1997. Samalla kirjoin liiviosan kirjailut. Tämän jälkeen innostus loppui. Puvusta oli kivoimmat osuudet tehty, eikä kansallispuvulle tuntunut olevan käyttötarvetta. Jossain vaiheessa oli ajatus, että tekisin puvun valmiiksi opiskelujen päätyttyä vuonna 2000, mutta tämä vuosi meni ja niin meni monta muutakin vuotta, eikä puku valmistunut. Kansallispuvun osat odottivat laatikossa, lähes unohdettuna, kunnes muutama kesä sitten päätin, että puku on saatava valmiiksi. Tavoitteeksi otin vuoden 2025. Täytän toukokuussa 50 vuotta ja ajattelin, että tämä olisi sopiva ajankohta saada puku vihdoin valmiiksi.
Puvun viimeinen vaihe oli täynnä suuria tunteita
Loppuvuodesta 2024 hain keskeneräisen kansallispuvun vanhempieni luota ja päätin hyödyntää työssäni hiljaisemman tammikuun puvun tekemiseen. Puvun valmiiksi saattamiselle juuri nyt tuli odotettua suurempi merkitys, kun äitini sairastui syöpään tammikuun puolivälissä. Tietämättä äidin sairaudesta aloitin työn samaan aikaan, kun äiti hakeutui lääkäriin. En edes muistanut, kuinka pitkälle olin pukua jo tehty 1990-luvulla. Esiliina oli kokonaisuudessaan valmiina, puseron irralliset kirjailut tehnyt, hamekangas leikattu valmiiksi ja liiviosa koottu ja kirjailtu valmiiksi. Tehtäväksi jäi enää puseron kokoaminen ja viimeiset puserokankaaseen tehtävät kirjailut; hameosan ompelu; liivin vuoritus, yhdistäminen hameeseen sekä viimeistely. Viimeisenä tein hiuskoristeen, säppälin.
Sain puvun valmiiksi muutamassa viikossa ja ehdin esitellä sen äidille. Meidän yhteinen 60 vuotta kestänyt käsityöprojekti tuli vihdoin päätökseen. Kuinka paljon tunnetta ja muistoja sen tekemiseen liittyy. Ja kuinka onnelliseksi valmiin puvun näkeminen äitini tekikään. Hän iloitsi sukupolvien yli jatkuvista kädentaidoista ja käsitöiden arvostamisesta. Valitettavasti emme enää ehtineet sovittaa ja kuvata pukuja yhdessä. Äiti nukkui pois 11.3.2025 nopeasti edenneen sairauden uuvuttamana.
Kirjailin liiviosan vuoriin puvun historian: meidän molempien nimet sekä vuosiluvut, milloin pukua on tehty. Lisäsin myös vuoriin nenäliinataskun. Taskuun laitoin kauniin pitsisen nenäliinan. Brodeerattu vintage liina on saksalainen ja alun perin tarkoitettu morsiamen nenäliinaksi. Liinaa koristaa K-kirjan.
Kansallispukua varten ompelin alushameen puuvillatrikoosta. Alushameen helmaan laitoin äidin virkkaaman reunapitsin. Äitini purki pitsin vanhoista jo rikki menneistä tyynyliinoista vielä sairauden aikana, muutamaan viikkoa ennen kuolemaansa. Samoista tyynyliinoista hän leikkasi kirjotut kuviot ja ehti tehdä niistä muutaman kortin.
Kansallispuvun kanssa pidetään valkoisia pitkiä sukkia. Joten neuloin ohuet polvisukat. Langaksi valitsin kesäsukkiin sopivan Bamboo Wool -langan (55% villaa, 30% bambuviskoosia ja 15 % nylonia). Neuloin näitä sukkia äidin sairasvuoteen vierellä, jotta äiti pääsi hypistelemään pehmeää lankaa. Monet neulovat läheiselleen taivassukat, mutta äitini ei juuri koskaan käyttänyt kotona sukkia saatikka villasukkia, joten nämä käyttöön tulevat kansallispukusukat ovat osaltaan äidin muistoksi tehdyt.
Kansallispuvut ovat arvokkaita vaatteita. Vuosikymmenien aikana niiden arvostus on vaihdellut, mutta nyt näyttää suosio nostaa taas päätään. Kansallispuvun hinnat vaihtelevat muutamasta tonnista useampaan tuhanteen euroon. Tuuterin kansallispuvun hinta valmiina on noin 5000 € ja pelkkä tarvikepaketti maksaa noin 1000 € (lähde: Vuorelma, 2025). Meidän pukujen arvoa nostaa itse käsin kudotut kankaat sekä pukujen tarina ja historia johon nivoutuu oikeastaan koko meidän perhe ja vanhempieni yhteinen elämä.
Puku valmiina
Nyt puku on valmis. Vielä en tiedä, milloin ja missä sitä käyttäisin, mutta tarvittaessa se on valmiina käyttöön. Tyttäreni saa vanhan Hollolan kansallispuvun ja aikanaan tietysti myös tämän puvun. Äidin oma puku menee veljeni tyttärelle.
Jos haluat tarkemman esittelyn Tuuterin puvusta, lue myös aiempi blogi.
Kotiliesi -verkkolehdessä julkaistiin 1.5.2025 juttu meidän pitkästä ompeluprojektista. Äitini viimeisiä toiveita oli, että pukujemme tarina julkaistaisiin lehdessä, nimenomaan Kotiliedessä. Toiveen toteutin, vaikkei äiti ehtinyt sitä enää nähdä.
