Lukion vanhojenpäivän tanssiaiset ovat monelle toisen vuoden opiskelijalle koko lukuvuoden odotetuin juhla. Niihin valmistaudutaan nykyään huolella: puku hankitaan harkiten ajoissa, kampaaja varataan hyvissä ajoin ja meikki suunnitellaan tarkkaan. Tärkeää on ennen kaikkea, että juhlapuku istuu hyvin ja on oikean mittainen – ja juuri siksi tanssipukujen korjauksia tehdään paljon vuodenvaihteen molemmin puolin.
Useimmat selviävät pelkällä helman lyhennyksellä, vaikkakin joissakin puvuissa lyhennettäviä kerroksia voi olla useita (jopa 5-6). Lyhennyksen hinta muodostuukin kerrosten määrästä ja tietysti viimeistelytavasta. Joskus puvut vaativat suurempiakin muutoksia. Tässä suuntaa antava hinnasto.
Ennen vanhaan vanhat… olivat oikeasti vanhoja
Kun vanhojenpäivän perinne alkoi 1950-luvulla, pukeutumisen ideana oli näyttää arvokkaalta ja hieman vanhanaikaiselta. Monet nuoret tanssivat isovanhempien vaatteissa. Tyylit ovat vuosikymmenten myötä muuttuneet, ja 1900-luvun loppua kohden puvut muuttuivat yhä juhlallisemmiksi ja jopa hääpukumaisiksi. Nykyään vanhojenpäivän puvut ovat upeita iltapukuja täynnä tylliä, pitsiä ja kimallusta. Itse tanssin vanhojenpäivätanssit 1990-luvulla äitini tekemä puku ylläni.
Myös pojat pukeutuvat juhlavasti: frakki, smokki tai tumma puku ovat yleisiä valintoja. Shakettia näkee harvemmin, mutta miksei sellainenkin sopisi juhlapäivään – tai jokin muu historiallinen asu. On myös hienoa, että pukeutuminen ei enää ole sukupuolisidonnaista. Tanssissa puhutaan “viejästä” ja “seuraajasta”, ja jokainen voi valita asunsa oman tyylinsä mukaan.
Ompelijan näkökulmaa vuosien varrelta
Olen vuosien aikana muokannut lukemattomia tanssiaispukuja, enimmäkseen pitkiä mekkoja, mutta myös muutamia miesten pukuja. Aina välillä puvut kaipaavat isompia muutoksia. Vetoketjun tilalle halutaan nyöritys, tai pukuun lisätään olkaimet tai kokonaan uudet hihat. Nyöritettyjen pukujen suosio on selvästi kasvanut, onhan nyöritys armollinen ja helppo säätää juuri oikean kokoiseksi.
Tänä vuonna minulla oli kunnia muokata tanssipuku kummitytölle hänen äidin vanhasta hääpuvusta. Puku muokattiin uusiin mittoihin ja mieleiseksi uudelle käyttäjälle: hihat poistettiin, yläosaa kavennettiin ja helmaa vähän lyhennettiin. Ompelin valkoiseen pukuun kymmenen metriä ohutta kukka-helmiköynnöstä eteen ja taakse. Pukuun liittyi erityinen tunnearvo meille kaikille, olihan se äitini tekemä hääpuku – ja lopputulos oli kaikkien mieleen.
Tylliä, kerroksia ja metreittäin helmaa
Tanssipukujen helmat voivat olla yllättävän pitkiä. Puvun helma voi olla jopa 8–12 metriä leveä, ja kerroksia voi olla useita. Jokainen kerros leikataan ja tarvittaessa ommellaan erikseen, mikä tekee työstä aikaa vievää. Jos helmassa on tukinauha, sen rooli vaihtelee mallikohtaisesti: joskus se voidaan poistaa, mutta toisinaan se on välttämätön säilyttää. Tukinauhan purkaminen on työlästä eikä sitä voi leikata, joten usein on helpompaa ommella uusinauha tai lyhentää helma tukinauhan yläpuolelta.
Tilauksesta uusia tanssipukua en ole tehnyt, mutta tähän asuun tein alaosan, jota käytettiin tanssiaisissa jokunen vuosi sitten.
Jokainen puku on oma yksilönsä, ja siksi muokkaustapa valitaan aina asiakkaan toiveiden ja budjetin mukaan. Puvut laitetaan usein tanssien jälkeen kiertoon seuraavalla käyttäjälle, joten jotkut muokkaukset (esim. olkainten lyhnykset tai kavennukset) on hyvä tehdä niin, että ne on uudelleen muokattavissa seuraavalle käyttäjälle.