Tässä Ketjutikin tämän vuoden ystävänpäiväkortti. Kortin ideaan innoitti jälleen tyttäreni, joka koulussa on opetellut ketjuvirkkausta. Virkattuja pätkiä alkaa olla useita ja monen mittaisia, joten niitä pyöritellessä syntyi tämä Ystävänpäiväkortti-idea.
Ystävänpäiväkorttien tekemiseen tarvitset paksua lankaa ja virkkuukoukun, parsinneulan, palan puuvillakangasta, ompelulankaa, silmäneulan ja pari nuppineulaa sekä korttipohjan, liimaa ja tietysti sakset.
Tarvikkeet korttia varten
Virkkaa ketjusilmukoita noin 18-20 cm pätkä. Käytin tässä paksuhkoa lankaa kaksin kertaisena, jotta nauhasta tulee muhkea. (Lanka: Blossom Fade 75% villa, 25% polyamidi 100g=264m, ostettu Lankamaailmasta ja 4 mm virkkuukoukku) Lankana voit käyttää erilaisia materiaaleja, tai yhdistää useampia lankoja, mitä varastoista löytyy.
A loita virkkaamalla ketjusilmukoita
Solmi langan päät yhteen ja päättele parsinneulalla langat nauhan sisälle, nurjalle puolelle. Pidä huoli, ettei nauha mene kierteelle ennekuin solmit sen kiinni.
Solmia nauhan päät yhteen ja päättele langat
Leikkaa puuvillakankaasta neliö, joka mahtuu hyvin korttipohjan päälle. (minulla oli noin 7 cm x 10 cm pala) Puuvillakangasta on yleensä helppo repiä leikkaamalla pieni aloitus kankaan reunaan ja vetämällä kankaan reunoista se kahteen osaan. Näin saat neliön reunat lankasuoraan. Muotoile ketjusilmukoista tehty lenkki sydämen muotoon kankaan keskelle ja kiinnitä muutamalla nuppineulalla. Ota virkkauslangan väristä ompelulankaa ja harsi pienin pistoin sydän kiinni kankaaseen. Ommel uppoaa virkatun nauhan sisään.
Ompele sydän kiinni pienin pistoin. Nurjalla puolella näkyy pidemmät harsinpistot
Puuvillakankaan reunat saa helposti viimeistelyä hapsuttamalla. Kun kankaan reunat on leikattu tai revitty langansuuntaisesti, hapsuista tulee tasaiset. Pura lanka kerrallaan reunaa niin paljon kuin haluat hapsuille pituutta. Neulan avulla purkaminen käy helposti.
Hapsuta reunat
Nyt kortti on liimaamista vaille valmis. Liima kangas korttipohjan päälle. Varo käyttämästä liikaa liimaa, ettei se tule kankaan läpi ja näkymään oikealle puolelle.
Raidalliset villasukat ovat varmasti käytetyin villasukkamalli. Vaihtoehtoja on lukemattomia, miten värejä ja raitoja neuloo. Usein raidallisissa sukissa neulotaan kantapää ja kärki yhdellä värillä. Minäpä ajattelin toisin ja halusin neuloa sukat kokonaan tasaisin raidoin kantapää ja kärkikavennus mukaan lukien.
Raidalliset villasukat voi neuloa monella tavalla
Koko sukan raidoitus vaatii suunnittelua kantapään sekä kärkikavennusten kerrosten määrästä. Neuloin sukat kahdella värillä, 5 kerroksen raidoilla. Sukissa on 14 silmukkaa puikolla (yht. 56s). Kantapään neuloin vahvistettuna, jolloin raidan korkeus on 6 kerrosta. Kantalapun neuloin 28 silmukalla ja kantapohjan silmukat jaoin siten, että reunoille jäi vähemmän silmukoita (8 + 12 + 8). Näin sain neulottavat kerrokset täsmäämään paremmin raitoihin.
Sukan kärkeen tein leveän nauhakavennuksen ja jälleen laskin kavennettavien silmukoiden ja tarvittavien välikerrosten määrän, jotta 5 kerroksen raidat tulevat täyteen. Tein kärkikavennuksen kolmen raidan aikana, aloittaen raitavärin vaihtuessa. Kerroksia kavennuksessa on 15. Leveässä nauhakavennuksessa kavennusten jälkeen puikolle jää 2 silmukkaa, eli 15 kerroksen aikana tehdään 12 kavennusta, kun puikolla on 14 silmukkaa. Kärkikavennusten alussa neulottavien välikerroksien määrä riippuu kavennettavien silmukoiden määrästä.
Tässä vielä tarkemmin, miten nämä raidalliset villasukat neulotaan:
Musta-sininen mallisukka
Nämä sukat olen neulonut omaan käyttöön, kengän koko 39. Lanka: Novitan Muumitalo (100g = 225m), musta ja vaalea sininen, neulottu 3mm sukkapuikoilla. Huom! Tarkkasilmäiset ehkä huomaavat sukan joustinvarren siistit ja tasaiset raidat. Vinkit raitojen neulomiseen löydät tästä blogista.
Sukat neulottu 5 kerroksen raidoin, kahdella värillä aloittaen mustalla (väri 1), sukkapuikoilla 14s/puikko (yht. 56s). Kerroksen vaihtuminen keskellä takana. Sukan varsi: 2o,2n -resoria, yhteensä 8 raitaa (yht. 40 krs).
Vahvistettu kantapää:
Langan värit: 1. musta 2. sininen.
Aloita kantapään kantalapun neulominen värillä 1. nurjalta puolelta. Eli 1. puikon lopusta, kääntäen työ nurin. Nosta 1. silmukka neulomatta ja neulo loput silmukat nurin (14 + 14 silmukkaa = 1. ja 4. puikon silmukat). Käännä työ ja nosta 1. silmukka neulomatta, neulo 1o, nosta 1s neulomatta kerros loppuun. Neulo näin yht, 6 kerrosta. Väri vaihtuu aina nurjan kerroksen alussa. Neulo yhteensä 5 raitaa (30 krs) Viimeinen raita värillä 1.
Kantapään pohja aloitetaan nurjalta. Jatka vielä värillä 1 neuloen 8 silmukkaa nurin. Neulo samalle puikolle seuraavat 12 silmukkaa värillä 2. Kuljeta toisen värin lankaa neuloessa mukana sitoen lanka kolmen silmukan välein kiertäen neulottavan langan kanssa. Neulo viimeiset 8 silmukkaan värillä 1. Nyt voit katkaista värin 1 langan. Käännä työ (oikea puoli).
Värinvaihto tehty ennen pohjan neulomista
Siirrä neulomatta ensimmäiset 8 silmukkaa vasemmalle puikolle. Aloita pohjan neulominen värillä 2. jatka vahvistettua neulosta (=nosta 1s neulomatta, neulo 1o), kunnes olet neulonut 11 silmukkaa. Neulo seuraavat kaksi silmukkaa takareunoista oikein yhteen ja käännä työ. Neulo nurja kerros (nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo 10 silmukkaa nurin. Neulo seuraavat kaksi silmukka nurin. Käännä työ.
Kantapohjan neulominen alkaa keskeltä, sinisellä värillä
Jatka pohjan neulomista, kunnes olet kaventanut kaikki reunoille jäävät silmukat. Vaihda raidan väriä neulottuasi 6 kerrosta. (väri vaihtuu aina nurjan kerroksen alussa). Kun kaikki reunasilmukat on kavennettu, jäljellä on 12 silmukkaa. Olet nyt oikean kerroksen alussa. Neulo vielä yksi oikean kerros vahvistettua neulosta, jotta raidassa on 6 kerrosta ja päädyt nurjan kerroksen alkuun. Katkaise langat. Pidä työ käsissäsi oikea puoli itseen päin.
Kantalappu ja pohja on valmiina.
Kiila
Aloita kantapohjan keskeltä. Siirrä 6 silmukkaa neulomatta oikealle puikolle. Neulo jatkossa kaikki silmukat oikein. Neulo kantapään 6 silmukkaa oikein. Nosta neuloen kantalapun reunasta silmukat: 1. silmukka heti kantapohjan alusta, 3 silmukkaa/raita sekä kaksi silmukkaa puikkojen vaihtumiskohdasta, jotta tähän ei jää reikää. Nosta yht. 18 silmukkaa. Jatka neuloen seuraavat puikot 2 ja 3. Nosta jälleen kantalapun reunasta käänteisesti samalla tavalla. Puikon vaihtumiskohdasta 2 silmukkaa, raidoista 3 silmukkaa/raita ja lopusta 1 silmukka. Neulo kantapohjan viimeiset 6 silmukkaa. Nyt olet neulonut ensimmäisen kerroksen.
Tee kiilakavennukset 1. puikon lopussa ja 4. puikon alussa. Kavenna ylimääräiset silmukat ja neulo välikerroksia tarvitsemasi määrä, riippuen sukan koosta ja jalan muodosta. Itselleni neuloessa kavennan usein kantapään jälkeen muutaman ylimääräisen silmukan niin, että jatkossa puikoilla on yksi silmukka vähemmän, kuin vartta neuloessa.
Neulo tarvittava pituus sukalle. Mallisukkiin neuloin yhteensä 11 raitaa. Silmukoita minulla on nyt 13/puikko.
Leveä kärkikavennus
Leveän kärkikavennuksen aloitin raidan ensimmäisellä kerroksella ja kavensin silmukat kolmen raidan aikana, (yht. 15 kerrosta). Kavennukset tehdään 1. ja 3. puikon lopussa neuloen 2s takareunoista oikein yhteen ennen reunasilmukkaa ja 2. ja 4. puikon alussa reunasilmukan jälkeen 2s oikein yhteen. Kun puikolla on 13s kärkikavennuksissa välikerroksia neulotaan ensimmäisten 4 kavennuksen jälkeen ja loput kavennukset tehdään joka kerros. Näin raidan päättyessä silmukoita jäljellä 2/puikko, jotka päätetään langalla.
Kun malli on kerran mietitty, sitä on helppo soveltaa eri kokoihin. Sini-punaiset raitasukat on neulottu ohuemmasta (kengän koko 34) Lankamaailman Silja -langasta (50g=150m)
15 kerroksen (kolmen raidan) kärkikavennus eri silmukkamäärille:
Kun puikolla on 12s, ensimmäisten viiden kavennuksen jälkeen neulotaan välikerros. Nyt neulottu 2 raitaa (10 krs). Loput viisi silmukkaa kavennetaan joka kerroksella.
Kun puikolla on 14 s välikerroksia neulotaan ensimmäisten kolmen kavennuksen jälkeen ja loput kavennukset tehdään joka kerros.
Raidalliset neuleet ovat yleinen ja monipuolinen tapa toteuttaa erilaisia kuoseja. Raidan voi tehdä neuleessa monella eri tavoin väreillä leikkien. Tässä on muutama vinkki, miten neulomalla saat itse raidat siistiksi. Joustinneulokseen sekä sileään raidalliseen neulokseen on omat vinkit.
Raidat joustinneuleessa
Kun joustinta (esim. 2o 2n) neuloo raidallisena, värit sekoittuvat selkeästi nurjien silmukoiden kohdalla. Siistit ja tasaiset raidat joustoneuleessa saat helposti, kun neulot uuden värin ensimmäisen kerroksen silmukat kaikki oikein. Ja loput raidan kerroksista joustoneuleena.
Tällä tapaan saat siistit raidat neuloessasi tasona tai suljettua neulosta.
Kohta A on neulottu normaalisti joustinta 2o, 2n joko kerroksella. Kohta B, uuden värin ensimmäisen kerroksen kaikki silmukat on neulottu oikein
Raidat sileässä suljetussa neuleessa
Tässä helppo vinkki, miten neulot raidat näyttävät mahdollisimman tasaiselta suljetussa neuloksessa ja värin vaihtuminen on mahdollisimman huomaamaton. Kerrosten vaihtuminen ei korostu portaana. Neulo ensimmäinen kerros oikein uudella värillä. Nosta toisen kerroksen alussa ensimmäisen silmukan kohdalta edellisen värin viimeiseltä kerrokselta silmukka puikolle silmukan eteen ja neulo nämä oikein yhdessä. Jatkoa raita neuloen normaalisti.
Kohta A on neulottu normaalisti, jolloin värin vaihtumiskohtaan muodostuu porras. Kohta B 2. kerroksen alussa edellisen kerroksen silmukka on nostettu puikolle
Edellisen kerroksen silmukka nostetaan puikolle ja neulotaan oikein yhteen.
Katso myös esimerkki villasukista, jonka raidat on neulottu näiden vinkkien mukaan.
Oma terveys on tärkeää ja monen toiminnan edellytys. Yksinyrittäjänä kun toimii, on jaksaminen itsestä ja omasta terveydestä kiinni. Syyskuussa 2021 minulla oli edessä iso sydänleikkaus, aorttaläpän vaihto ja kolmen kuukauden sairasloma. Oli pakko pysähtyä ja sulkea koko yritystoiminta.
Syksyn viimeiset työt on tehty ja aika valmistautua sairaslomaan.
Onneksi tiesin jo hyvissä ajoin tulevasta leikkauksesta ja osasin varautua tulevaan. Olen kiitollinen, että pääsin vaikuttamaan leikkauksen ajankohtaan. Tytär aloitti koulun syksyllä ja koulunkäynti saatiin hyvin alkamaan ennen leikkausta. Sairasloman aikana pysyin olla tytön tukena uuden arjen opettelussa.
Olen luonteeltani huolehtija. Kannan isompaan huolta läheisteni hyvinvoinnista kuin murehdin omaa oloani. Itse leikkaus ei minua jännittänyt, enemmän mietin miten perheeni pärjää poissa ollessani. Tein pakkaseen ruokia valmiiksi, mietin asiat ja aikataulut valmiiksi helpottamaan mieheni elämää. Luottavaisin mielin menin operaatioon. Olen ollut leikkauksessa ennenkin, joten sairaalan käytännöt, nukutus yms. olivat tuttuja asioita. Ainoastaan vähän jännitin, että leikkaus vaan siirtyy jonkun muun akuutin toimenpiteen takia. Onneksi näin ei käynyt!
Leikkaus tehtiin syyskuun 7. päivä, Meilahden sairaalassa. Kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Leikkauksen jälkeen olin teho-osastolla seuraavaan päivään asti. Jo teholla minut autettiin ensimmäisen kerran sängystä ylös, ensin istumaan sängyn laidalle ja siitä seisomaan. Muuten aika teholla kului sängyssä maaten, kelloa tuijotellen ja radiota kuunnellen.
Teholta siirryin osastolle K10 ja pääsin yksin omaan huoneeseen. Minulla oli oma rauha ja oma suihku ja WC. Näkymä ikkunasta oli kohti Lastensairaalaan ja Linnanmäkeä. Oma huone oli ihana. En kaivannut muiden potilaiden seuraa. Nautin omasta rauhasta ja yksinolosta.
Pari päivää leikkauksen jälkeen
Sairaalassa olin viikon, kunnes pääsin kotiin. Onnekseni koronatilanne oli vähän helpottunut, joten sairaalassa sai vierailla. Tytär ja mieheni pääsivät katsomaan minua viikonloppuna. Tyttöä kyllä jännitti ja vähän tuntui vierastavan äitiä, mutta käynti ole tärkeä meille kaikille.
Aorttaläppä vaihdettiin mekaaniseksi avoleikkauksessa, avaamalla rintalasta. Joten nyt minulla on kaunis arpi, ”viiva” kuten tytär sanoo. Arpi alkaa noin 5 cm kaulakuopan alta jatkuen suorana alas noin 20 cm. Arpi on kauniisti liimattu yhteen ja vaalenee ajan myötä, mutta tulee näkymään avonaisen paidan alta. Arpi kertoo minun elämästä ja selviytymisestä, joten saa myös näkyä.
Kyllä arpi saa näkyä.
Avattua rintakehää tietysti alkuun arasti ja särki. Haavaa piti varoa pitkään, jotta rintalasta saa luutua rauhassa. Kaikki äkkinäiset liikkeet, kurottelut ja painavat kantamiset oli kiellettyjä ensimmäiset kuukaudet. Mutta liikkua ja ulkoilla piti alusta alkaen. Huonot yöunet ovat vaivanneet minua jo ennen leikkausta ja osin jatkuivat läpi sairasloman. Monet ajatukset ja suunnitelmat, niin hyvät kuin huonotkin, valvottavat minua helposti. Onneksi sairaslomalla oli mahdollisuus levätä tarvittaessa päivällä.
Itse operoitu sydän, uusi mekaaninen aorttaläppä tekee työtään kuten pitääkin. Alkuun välillä kuulin tasaisen mekaanisen heleän tikityksen, mikä läpän liikkeestä syntyy. Se kertoo uudesta vahvasta sydämestä. Vähitellen ääneen on tottunut. On ihana huomata, kuinka fyysinen kunto on parempi kuin aikoihin. Enää ei reipas kävely ahdista ja hengästytä hetkessä, kuten vielä syksyllä.
Sydänleikkauksen jäljiltä minulle jää pysyväksi lääkkeeksi Marevan -lääke. Lääkkeen oikea annostelu vaatii alkuun tiheää seurantaa verikokein. Muista lääkkeistä onneksi olen päässyt eroon toipumisen edetessä. Alkuun vahvat kipulääkkeet aiheuttivat ikävää pahoinvointia ja väsymystä.
Luonteeltani olen tekevä ihminen ja myönnän olevani vähän huono olemaan jouten. Olen usein sanonut, ettei tiedä, mitä teen, kun en tee mitään. Sairasloman alku meni yllättävän mukavasti. Nautin sairaalassa olostani, kun ei tarvinnut tehdä mitään ja sain olla yksin omassa huoneessa. Kotiin päästyä lepäilin paljon, osin jo väsymyksen ja alussa vaivanneen huonovointisuuden takia. Mutta kun olo jo vähän parani, alkoi mieleen tulla kaikenlaista, mitä voisi tehdä -jos vain pystyisi tai saisi. Aina pitäisi olla tekemässä jotain, saada jotain aikaiseksi. Välillä tunsin oloni levottomaksi, kun en pystynyt normaaliin elämään. Jotain sentään pystyin tekemään, lähinnä tietokoneella toimien. Ompelukone on saanut olla rauhassa sairasloman ajan, mutta neulonut sentään olen.
Päiväkävelyt Malmin hautausmaalla kuuluivat päiväohjelmaan
Sairasloma päättyy Itsenäisyyspäivän jälkeen. Muutaman viikon jälkeen edessä on joululoma, joka osaltaan keventää töihin paluuta pitkän tauon jälkeen. Yrityksen kannalta tämä vuosi ei ollut kovin ruusuinen, mutta terveyden kannalta leikkauksella on valtava merkitys. Tästä jatkan uusin voimin ja terveempänä kuin vuosiin. Vuosi 2022 alkakoon siis uusin voimin ja vahvan sydämen kanssa!
Päivitys ja kuulumiset sydänleikkauksen vuosipäivänä 7.9.2022
Vuosi on mennyt vauhdilla. On ihanaa huomata mihin kaikkeen normaali hyvä fyysinen kunto mahdollistaakaan. Kuntoni heikentyi niin huomaamattomasti pitkä ajan kuluessa, etten edes ymmärtänyt, kuinka huonossa fyysisessä kunnossa olin ennen leikkausta. Nyt leikkauksen jälkeen tunnen taas eläväni normaalia elämää. Voi liikkua ja harrastaa ilman väsymystä ja turhaa sydämen rasitusta. Olen onnekas: pääsin ajoissa leikkaukseen, joka sujui hyvin. Leikkauksesta toipuminen sujui hyvin ja nyt elämä jatkuu mukavasti. Hyvä esimerkki tämän päivän kunnosta on kesäinen retki Pajulahden seikkailupuistoon. Ennen leikkausta ei olisi voinut kuvitellakaan menevän seikkailemaan vaijeriliukuihin ja kiipeileväni puissa. Nyt sekin oli mahdollista ja pääsin viettämään hauskan päivän yhdessä tyttäreni ja mieheni kanssa.
Muita muutoksia elämääni leikkauksen myötä tuli aika vähän. Puhelimeni hälyttää joka ilta seitsemältä, että muistan ottaa päivittäisen Marevan-lääkkeen. Lääkityksen takia joudun säännöllisesti käymään labrassa verikokeissa inr-arvon seurannassa. Oikeian lääkemäärän löytyminen vei aikansa, mutta nyt riittää 4-6 viikon välein käynnit labrassa. Onneksi oman terveysaseman labra Pihlajamäessä palvelee joustavasti.
Olen onnellinen, kun kunto kesää seikkailut ja harrastukset perheen kanssa.
Sydän, tämä rakkauden symboli. Sydän, elämää ylläpitävä elin. Kun sydän särkyy, sitä pitää helliä. Kun sydämeen sattuu, pitää se pitää hoitaa kuntoon.
Tyttärelle neulottu sydän-tyyny
Aloitin koulun 80-luvun alussa reippaana tyttönä. Koulutaipaleen alussa tarkkaavainen kouluterveydenhoitaja havaitsi sydämessäni sivuäänen. Tämän ansiosta minulta löytyi synnynnäinen sydänvika, leikkausta vaativa aortan tukkeuma, joka operoitiin ollessani 2. luokalla. Sydämeni ei koskaan aiheuttanut erityistä vaivaa, ei ennen leikkausta eikä sen jälkeen. Seurannassa kävin vuosia, alkuun joka vuosi ja myöhemmin 2-3 vuoden välein. Vuonna 2000 sain sydämestäni ns. terveen paperit ja säännöllinen seuranta lopetettiin.
Vuosia elin huoletta, ilman lääkitystä, ilman murhetta sydämestä. Kun tulin raskaaksi, tiesin että olisi syytä hakeutua sydämeni osalta tarkastukseen. Lääketiede kehittyy koko ajan, käytännöt muuttuvat ja toki aika tekee tehtävänsä myös minun sydämessä. Pääsin taas säännölliseen seurantaan. Lääkäreillä oli syynsä seurantaan ja vähitellen minullekin selvisi, mitä edessäpäin odottaisi: toinen sydänleikkaus.
Keväällä 2020 tuli korona-epidemia, joka muutti meidän kaikkien elämän. Minua ainakin ahdisti koko kevään tämä uusi tilanne, kun liikkumista rajoitettiin ja tapahtumat peruttiin, ihmiset eivät enää uskaltaneet toimia kuten ennen. Ahdistus tuntui fyysisesti, rintaa painaa ja huolet ihan hengästyttävät. Syyskuussa tapasin sydänlääkärin. Hänen kyseli, miten olen voinut. Totesin, että ihan ok, korona ahdistaa. Sen kerran tutkimukset antoivat jälleen lisää viitteitä tulevasta ja lääkäri varoitteli, että ennen 50 vuoden ikää sydäntä täytynee operoida. Aortta kalkkeutuu, aorttaläppä vaatii toimenpiteitä. Ja niin sovimme seuraavan käynnin jo puolen vuoden päähän. Lääkärikäynnin jälkeen otin tarkemmin selvää, mistä lääkäri oli puhunut. Aloin kiinnittää enemmän huomiota omaan olooni. Mistä johtuukaan se ahdistava olo, reippaassa liikunnassa hengenahdistus ja muut tuntemukset…
Keväällä 2021 se sitten päätettiin, yhteistuumin lääkärin kanssa: nyt on leikkauksen aika. Edessä on iso leikkaus ja ainakin kolmen kuukauden sairasloma. Olen elämäni aikana ollut lääkärin veitsen alla muulloinkin, lapsena tehdyn sydänleikkauksen jälkeenkin, joten sen puolesta ei jännitä -vaikka ehkä pitäisi. Onhan edessä on iso operaatio, kun aorttaläppä vaihdetaan. Leikkaukseen kuuluu aina riski, mutta luotan lääkäreihin. On pakko luottaa! Operaatio vaikuttaa tietysti myös perheeseeni ja läheisteni elämään ja ajatuksiin. Huoli hyvinvoinnistani on suuri. Leikkaukseni lisäksi tyttäreni aloittaa koulutaipaleensa syksyllä, joten totuteltavaa uuteen arkeen riittää.
Sateenkaarisydän by Henna
Ketjutikin toimintaan tämä vaikuttaa tietysti paljon. Juuri kun olemme selviämässä Koronan aiheuttamista haasteista, joudun laittamaan yrityksen hetkeksi tauolle. Mutta terveys edellä tässä täytyy edetä. Leikkaus ajoittuu elo-syyskuun vaihteeseen. Tarkka päivämäärä tarkentuu elokuun alussa. (*) Joten Ketjutikki on kiinni syksyn, ainakin kolme kuukautta. Myös Ketjutikin verkkokauppa on ainakin alkuun kiinni, jotta voin keskittyä toipumiseen rauhassa. Mutta ei huolta, sairasloman ajan erä Ketjutikin tuotteita on myynnissä LOV!T verkkokaupassa, kuten jo nytkin on.
Ketjutikin uutuustuote, huovutettu sydämen muotoinen pannulappu
Minulla on vahva tahto ja usko leikkauksesta toipumiseen. Ketjutikin jatkaa toimintaa, kun terveys sen sallii. Näillä näkymin palaan jouluksi töihin, sopivasti Viikin joulumyyjäisten aikaan.
Syksyn aikana päivittelen kuulumisia Facebookiin ja Instagramiin oman voimieni mukaan. Joten ota Ketjutikin some seurantaan! Kiitos, että olet tukenani tässä hetkessä.
* Sydänleikkauksen ajankohta on varmistunut. Operaatio tehdään Meilahdessa ti 7.9.2021. Syksyn osalta työt lopetan elokuun lopussa, ompelutöiden viimeinen noutopäivä on to 2.9. Verkkokauppa sulkeutuu hetkeksi 1.9.2021 alkaen.
Käsitöiden tekeminen on nyt todella suosittua. Korona-aika on tuonut monelle uudella tavalla vapaa-aikaa. Tai työt ovat loppuneet kokonaan ja tilalle on pitänyt keksiä jotain uutta. Käsitöiden tekeminen onkin mukava harrastus, mutta monelle myös työ ja tapa ansaita elantonsa. Käsitöiden myyntiin on monta tapaa, mutta jotta tuotteet tavoittavat mahdollisimman paljon asiakaskuntaa, tarvitaan näkyvää myyntiä. Tähän tarpeeseen on syntynyt käsityöläisten yhteinen verkkokauppa LOV!T.
LOV!T on käsityöverkkokauppa, jossa on myynnissä useiden kotimaisten kädentaitajien töitä, niin harrastajien kuin pienyrittäjien tuotteita yhdessä osoitteessa. Ja mikä parasta, tuotteet toimitetaan aina yhdellä toimituksella. Verkkokaupan kauppias Emilia on innokas moniosaaja, joka jäi koronan myötä työttömäksi. Hän ei jäänyt toimettomaksi, vaan lähti toteuttamaan omaan intohimoaan ja haavettaan. Ja niin käsityöläisten yhteinen verkkokauppa avasi ovensa helmikuun alussa 2021.
”Suomessa on uskomaton määrä häikäisevän taitavia käsityöläisiä, jotka puuhastelevat lähinnä omaksi iloksi sekä ystäviä ja lähipiiriä kädentaidoillaan ilahduttaakseen.” -totesi Emilia ja jatkaa ”LOV!T on kädentaitajien kauppapaikka, jonka avulla kotipajoissa syntyneet aarteet pääsevät kokemaan ansaitsemansa ihailun ja ilahduttamaan tuhansia ja taas tuhansia kotimaisen käsityön arvostajia.”
Ketjutikki on huhtikuun alusta lähtien ollut mukana LOV!T verkkokaupassa. Myynnissä on erä Käskasseja, puikkokoteloita sekä kankaisia lahjapusseja.
LOV!T kaupasta löydät erän Ketjutikin tuotteita
Miksi itse lähdin mukaan LOV!T kauppaan, vaikka Ketjutikillä on oma verkkokauppa? Avainsana on se käsityöläisten yhteisö ja laajempi näkyvyys tuotteille. Emilian innostus ja ammattimainen halu auttaa on ihailtavaa. Verkkokauppaan tulee koko ajan uusia tuotteita ja myyjiä, tuotevalikoima on laaja. Yhdellä tilauksella asiakas pystyy valita tuotteita, lahjat vaikka koko perheelle tai suvulle. Kaikki tuotteet ovat LOV!T verkkokaupan varastossa, joten toimitus on myös nopeaa ja edullista.
Ketjutikille mukana olo tuo tietysti lisää näkyvyyttä tuotteilleni ja helpottaa myyntityötä. Samalla itsekin pääsen tutustumaan uusiin käsityöläisiin ja heidän tuotteisiin. Ja mikä parasta pääsen mukaan myyjien omaan yhteisöön. Näin yksinyrittäjänä on tärkeää saada samanhenkisiä ihmisiä ympärilleen ja kokea kuuluvansa johonkin yhteisöön.
LOVI!T verkkokaupasta löydät paljon erilaisia tuotteita: koruja, asusteita, vaatteita lapsille, sisustustuotteita, laukkuja ja pussukoita, pehmoleluja yms. Myynnissä on satoja tuotteita, kymmeniltä eri myyjiltä. Sivustolta pääset myös tutustumaan myyjiin ja heidän taustaansa, joten tiedät, kenen tuotteita ostat. Tervetuloa tutustumaan ja tukemaan suomalaista käsityötä!
Eräänä helmikuun aamuna äitini soitti. Arvasin heti, mitä asiaa äidillä oli: Setäni on kuollut. Olihan tämä jo ajan kysymys, mutta aina se suru-uutinen yllättää. Nyt edessä oli sedän viimeinen matka ja meillä aika miettiä hautajaisvaatteet. En ole vuosiin osallistunut hautajaisiin, enkä muutenkaan ole mustia juhlavaatteita tarvinnut. Joten klassinen ongelma ”ei ole mitään päälle laitettavaa” oli siis todellinen. Muutama vuosi sitten jo vähän suunnittelin hautajaisiin tarvittavaa asua, mutta silloin en osallistunut tilaisuuteen, joten asu jäin tekemättä.
Mutta nyt täytyi jotain tehdä. En juurikaan käytä jakkupukuja, eikä se nytkään tuntunut mieleiselle valinnalle. Halusin monikäyttöisen vaatteen, jota voisin käyttää tarvittaessa eri vuodenaikoina. Olin jo aiemmin miettinyt erästä mekkomallia, joten nyt oli aika saada suunnitelmat vaatteeksi asti. Omasta varastosta löytyi sopiva kangas, jonka olin jo vuosia sitten hankkinut Kangaskauppa Materials´in valikoimasta.
cof
Leninki on malliltaan suora, edestä kaavaa on levennetty reilusti niin, että kangas taitetaan laskokselle ja kiinnitetään napilla kiinni. Ajatus on, että tarvittaessa napin voi vaihtaa tai päälle laittaa näyttävän koristeen, jos vaatetta käyttää muissakin tilaisuuksissa. Pääntie on muuten yksinkertainen, laskos ja sen kiinnitys edessä on leningin juju. Takana metallinen vetoketju yksityiskohtana ja halkio liikkumista helpottamaan. Malliltaan leninki on väljä, vyötäröä muotoiltu muotolaskoksin. Sivusaumoihin upotin taskut, sillä nenäliinalle on varmasti käyttöä, vaikka hillitty käsilaukku on toki mukana.
sdr
Takana vetoketju näkyvissä ja halkio helmassa
Kaavan piirsin itse, jota muokkasin lakanasta tehdyn proton avulla sopivaksi. Leninki on tarkoituksella väljä, jotta se on mukava päällä. Materiaali on kauniisti laskeutuva, villa-polyesteriä. Kankaassa on kaunis kreppi kudos. Leningissä on viskoosi vuorin.
Hautajaisia varten minulta sentään löytyi valmiina polvipituinen villakangastakki, jonka olen vuosia sitten tehnyt. Neulekoneella neuloin harmaasävyisen villahuivin, sillä joku päähine oli hyvä olla kevättalven vaihtelevaan säähän. Olen tyytyväinen asuuni. Nyt minulla on musta juhlapuku, ajattomat hautajaisvaatteet, jota voin tarvittaessa käyttää myös muissa tilaisuuksissa.
Ajaton villakangastakki tuli tarpeeseen
Harmaa neulottu alpakka-mohar -huivi
Vaikka tietenkään vaatteet eivät ole hautajaisissa tärkein asia, kunnioitetaan asianmukaisin vaattein tilaisuutta ja vainajan muistoa. Ja kuten muissakin tilaisuuksissa, on hautajaisissakin helpompaa olla, kun tuntee olevansa ”oikein” pukeutunut. Toki tänä päivänä pukeutuminen on vapaampaa ja näkisin, että tilaisuuksissakin on eroja. Asianmukainen ja siisti pukeutuminen on tärkeintä.
Jos kaipaat vinkkejä hautajaisissa pukeutumiseen, tässä vielä lyhyesti pukeutumisetikettiä.
Nainen pukeutuu hautajaisiin mustiin tai tummiin vaatteisiin ja asusteisiin. Jakkupuku tai leningin ja jakun yhdistelmään on varma valinta. Hameen pituus pitäisi olla vähintään polvipituinen. Sopivia värejä ovat musta, tummansininen tai harmaa. Käsilaukun tulee olla hillitty ja musta, kengät umpikärkiset. Asusteena voi pitää suruhuntua tai -huivia, lähiomainen voi käyttää myös suruhattua harsoineen. Päällysvaatteeksi vähintään polvipituinen tumman takki ja käsineet sään vaatiessa. Sukat tai sukkahousut ovat mustat ja koruja käytetään hillitysti.
Miehellä etiketin mukainen asu on tumma puku, valkoinen kauluspaita, musta solmio, valkoinen taskuliina, mustat sukat ja nauhakengät. Tarvittaessa päällystakki, joka vähintään peittää puvun takin kokonaan. Tarvittaessa kaulahuivi, lähiomaisella valkoinen ja muilla tummansävyinen sekä mustat käsineet. Hatun tulee olla tumma ja hillitty.
Lasten pukeutuminen on vapaampaa, siistit juhlavaatteet riittävät. Pojalla esim. suorat housut ja valkoinen paita. Tytöllä voi olla tumma mekko neuletakin kanssa. Ja näin äitinä ajattelen, että tärkeintä on, että lapsella on mukavat vaatteet, jotka eivät häiritse jo muutenkin erikoisessa tilanteessa ollessa.
Tyttären kanssa tehtiin ystävänpäiväkortteja ja se oli niin hauskaa, että ajattelin jakaa idean teidän kanssa. Meidän tyttö oli ommellut eskarissa valmiin ompelukuvan ja siitä se ajatus sitten lähti. Olisi kiva lähettää tytön ompelemia sydämiä ystävänpäiväkorttina. Tyttö sai itse piirtää sydämet ja ommella kuvion reunat, näin meillä oli käytössä oma ompelukuva.
Tässä tehdään jo vähän vaativampaa ompelukuvaa (*)
Valmiita ompelukuvia toki löytyy kaupasta ja netistä voi tulostaa mieleisiä kuvia, mutta onhan se persoonallisempaa, kun lapsi itse piirtää kuvan, ompelee ja vielä koristelee kortin. Ja onhan itsetehty kortti on aina arvokkaampi kuin kaupasta ostettu.
Mitä tähän sitten tarvitaan?
pahvia
lankaa, esim. paksuhkoa puuvilla- tai villalankaa
pari neulaa. Reiät on helppo tehdä paksulla terävällä neulalla ja ompelu tylppäkärkisellä kanavaneulalla
Pahvia, pari neulaa ja lankaa. Reikien pistelyyn joku pehmeä alusta
Työvaiheet:
Piirrä joku yksinkertainen kuvio pahville lyijykynällä
Pistä neulalla pienet reiät kuvion ympäri. Ei haittaa vaikka reiät ei menisi ihan tasaisesti, mutta kaarevat kohdat kannattaa laittaa kohtuu tiheästi ja kaikki kulmat tarkasti, jotta ommeltu kuvio on piirroksen mukainen. Reiät saa tehtyä helposti terävällä paksulla neulalla, kun pahvin alla on jotain pehmeää. Minulla on käytössä patjan palanen, mutta tähän käy myös vaikka joku tyyny tai taiteltu pyyhe. Jos haluaa, rei’ityksen jälkeen lyijykynän jäljen voi kumittaa pois.
Kuvion reiät tehty pehmusteen päällä
Lanka neulaan ja solmu langan päähän. Tylppäkärkisellä kanavaneulalla on helppo ommella, eikä tarvitse pelätä pistävänsä sormeensa.
Aloitus pahvin nurjalta puolelta, jotta solmu jää piiloon
Ja sitten ommellaan kuvio ympäri reiästä reikään. Neulalla aina samalta puolelta pahvin läpi, jolla lanka jo on, ettei lanka kierrä pahvin reunan ympäri.
Ensimmäinen kierros ommeltu
Kun kuvio on kertaalleen kierretty ympäri, ommellaan toinen kierros. Tässä voi vaihtaa langan väriä tai tehdä samalla värillä.
Ompelukuva kahdella värillä
Lanka päätellään nurjalle puolelle.
Valmiin kuvion voi vaikka värittää tai koristella, kirjoittaa terveiset tai mitä haluaakaan.
Valmiin kuvan voi vaikka värittää
Ompelukuvan voi vaikka liimata toiselle pahville kortiksi tai kehystää tauluksi.
Lankana voi käyttää mitä tahansa paksuhkoa lankaa tai vaikka jotain ohutta nauhaa kokeilla. Väreillä voi leikkiä, ommella vaikka nurjalta puolelta pidemmin välien (=jättää reikiä väliin) ja käyttää useampaa väriä. Ompelukuva voi olla mikä vaan sopivan yksinkertainen kuva, lapsen piirros tai netistä tulostettu kuva.
Ei muuta kuin kokeilemaan yhdessä lapsen kanssa tai ihan itsekseen vaan! Tein tästä ohjeesta myös videon ja latasin sen Ketjutikin YouTube kanavalle.
(*) Videon lopussa esittelen, tytön tekemän opelukuvan.
Tuntuu, että tämä tämän vuoden tammikuu on ollut harvinaisen raskas. Ei tässä mitään isoa ja mullistavaa ole tapahtunut, mutta pieniä asioita ja murheita, jotka ovat vieneet energiaa. Ja samalla koko kuukausi on ollut hiljaista odottelua, että jotain tapahtuisi. Oikein mikään ei kunnolla etene tai innosta. Jonkin sortin turnausväsymystä on ollut ilmassa koko vuoden vaihteen monessa mielessä.
Sen toki tiedän jo entuudestaan, että joulun jälkeen, uuden vuoden aloitus on aina vähän hiljaista ompelutöiden ja korjausompelun saralla. Ja etenkin nyt, kun koronarajoitukset ovat yhä voimassa, kaikki tapahtumat ja juhlat on peruttu, lukiolaisten vanhojenpäivä siirretty, tuntuu tämä entistä selvemmin asiakasmäärässä. Vaikka onhan se ihan normaalia, että toisinaan töitä paljon, toisinaan taas vähemmän.
Toisinaan päivä menee vain läppärin äärellä
Omat fiilikset ja ajatukset vaihtelevat paljon. Välillä ratsastan innostuksen aallonharjalla, ideoin ja suunnittelen uutta. Toisinaan taas painun pettymysten pohjamutiin, ehkä liiankin pientä asioista. Enkä aina oikein tiedä, mihin tarttua seuraavaksi. Tätähän se elämä -ja yrittäjyys välillä on. Tasaista ja suoraa tietä harvalla meistä on, eikä ehkä tarvitsekaan olla. Toki vallitseva maailmantilanne ja sen vaatimat poikkeusolot tekevät elämästä nyt erilaisen. Enää ei todellakaan jaksaisi näitä rajoituksia ja tätä epävarmuutta tulevasta. Sitä kaipaa jo tapahtumia, tilaisuuksia, ihmisiä ja jotain ohjelmaa arkea piristämään. Tai edes harrastuksia tai satunnaista käyntiä uimahallissa. Ja samalla sitä jo miettii tätä tulevaa vuotta ja sen tuomia haasteita. Mietin, miten voisin valmistautua jo etukäteen tuleviin haasteita -sillä niitäkin on tulossa. Esim. Ketjutikin pieni ”assari”, tyttäreni, aloittaa syksyllä koulutaipaleensa ja se tulee osaltaan vaikuttamaan syksyllä myös Ketjutkin toimintaan. Toki kaikkeen ei voi varautua, vaikka niin mielelläni olisin askeleen edellä tulevia haasteita. Eihän meistä varmasti monikaan tammikuussa 2020 osannut ajatella -saatikka varautua, millainen vuosi tulisi olemaan. Ja siitäkin selvittiin, kukin tavallaan.
Hiljaisemmat ajat työhuoneella voi toki hyödyntää monella tavalla. Uusia projektien suunnitteluun ja omien rästitöiden hoitamiseen jää enemmän aikaa. Näin itsekin olen pyrkinyt ajan hyödyntämään. Joten uusia tuotteita on taas tulossa, kunhan niiden aika on kypsä. Mutta mikä siinä on, ettei näinä hiljaisina aikoina mieli uskalla kunnolla luottaa huomiseen ja antaa luovuudelle täyden tilan tässä hetkessä, tässä pimeässä tammikuussa?
Tänä päivänä some ja sen erilaiset koukerot vievät myös paljon yrittäjän aikaa ja energiaa. Someen saa uppoamaan kaiken ylimääräisen ajan, jos vain antaa koneiden viedä mukanaan. Pitää olla monessa mukana ja näkyvillä, kuvata ja mainostaa. Tämäkin vaatii osaamista ja aikaa ja uusia ideoita.
Tammikuu on lopuillaan ja valoa kohti kuljetaan, kohti kevättä. Näin kevään lapsena täytyy vain uskoa, että tylsän tammikuun jälkeen tulee hauskempi helmikuu. Ainakin helmikuussa on vähemmän päiviä ja itselläni tiedossa pieni irtiotto arjesta perheen kanssa. (*) Ja ennen kaikkea, ompelutöitä on nyt taas vähitellen tullut lisää työhuoneelle, mikä heti piristää mieltä ja antaa uskoa, että oikealla tiellä ollaan. Kohtaamiset asiakkaiden kanssa tuovat tietysti töitä, mutta myös vähän sitä sosiaalista elämää -mitä tässä hetkessä on niin vähän.
Valoa ja väriä kevääseen
Yrittäjyys, onhan tässä omat hyvät puolensa. On oma vapaus tehdä töitä, sitä mitä haluaa ja silloin kuin se itselle parhaiten sopii. Mutta samalla sitä on itse vastuussa kaikesta, mitä tekee. Yksin kun ahertaa, ajatukset pyörivät välillä samaa ympyrää ja niitä uusia näkökulmia asioihin täytyy välillä hakemalla hakea. Olen luonteeltani itsenäinen tekijä ja toisinaan myös härkämäisen itsepäinen, joka ei neuvoja helpolla vastaan ota. Silti tiedostan, etten kaikkeen yksin pysty, enkä varsinkaan kaikkea osaa. Joten viime aikojen ajatustyön pohjalta lähdin etsimään uusia ajatuksia, oppia ja uutta virtaa yrittäjyyteen toisten pienyrittäjien parista. Lisäenergiaa saadakseni liityin mukaan Redesanin YritysMuuntamoon. Tarkoitus on vuoden ajan kehittää omia taitoja ja samalla saada uusia näkökulmia yrittäjyyteen. Katsotaan, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Pysy mukana, niin pääset (toivon mukaan) näkemään miten minä yrittäjänä kehityn ja miten se näkyy Ketjutikin toiminnassa.
Lempineule, jota käytetään paljon, kuluu ajan kuluessa. Neulos heikkenee usein ihan huomamatta kyynärpään kohdalta ja paikkausta tarvitaan. Liekö tuo ihme, kun kädet lepäävät pöytää vasten.
Tässä neuleessa kyynärpaikat tehtiin neuloskankaasta.
Neulevaatteen reiät ja kulumat kannattaa aina korjata mahdollisimman pian. Mutta välillä kuluma syntyy vaivihkaa, neulos ohenee ja lopulta menee puhki kokonaan. Jos pelkkä parsiminen ei enää riitä tai kuluvan kohdan haluaa suojata kunnolla, on kyynärpaikka hyvä ratkaisu. Käytetäänhän vahvistettuja kyynärpaikkoja jo ihan valmiissakin vaatteissa.
Kun reikä on vielä pieni ja neulos ympäriltä vahvaa, saa reiän parsittua silmukoita mukaillen huomaamattomasti.
Kyynärpaikkoja on saatavilla valmiina, nahasta, tekonahasta tai kankaasta. Nahka on perinteinen paikkamateriaali ja tekonahkapaikka on hyvä vaihtoehto tuotteeseen, jonka haluaa pestä koneessa. Kyynärpaikan voi myös tehdä itse sopivasta kankaasta. Kyynärpaikat ommellaan paikalleen käsin tai koneella.
Korjausompelijan olen useita neuleita pelastanut ja tietysti myös kyynärpaikkoja ommellut. Materiaali valitaan aina vaatteen ja asiakkaan toiveiden mukaan. Ensisijaisesti pyrin ensin parsimaan kuluman, mutta jos ja kun neule on jo ohentunut, paikka tuo lisää käyttöikää neuleelle.
Tämänkin neuleen sain korjattua vain parsimalla.
Kun kyynärpäässä on jo selkeä reikä, tarvitaan kunnon paikka päälle
Tässä paikkamateriaalina käytettiin asiakkaan toista vanhaa neuletta, josta saatiin sopiva paikkalappu.
Paikkauksen voi tehdä myös neulomalla. Jos reikä on vielä pieni, eikä isoja kyynärpaikkoja haluta laittaa, voi reiän päälle neuloa uuden palan.
Reikä oli liian iso parsittavaksi silmukoiden mukaan, joten neuloin paikkalappu päälle. Tämän takin korjauksesta voit lukea lisää aiemmasta blogista.
Neulepaikan voi myös neuloa itse. Tämän neuletakin korjasin neulomalla kyynärpäihin uudet paikkalaput neuleen omalla langalla ja samalla neuloksella. Toki tämä kyynärpaikan tekeminen on hieman työläämpää ja näin hyvin onnistuakseen vaatii oikean langan. Tässä tapauksessa oikea lanka löytyi omasta varastosta, onhan itse neuletakki minun tekemä.
Tämän neuletakin kyynärpäitä on jo aiemmin parsittu silmukoiden. Nyt tarvittiin kestävämpi korjaustapa
Neuloin paikkalapun muotoiset palat neuletakin omalla langalla
Kyynärpaikan ompelin käsin ketjupistoin, mikä sopii hyvin neutetakin tyyliin.
Lopputulos on hieno, paikkalaput eivät liikaa erotu neuletakista
Vastaavia neulottuja paikkalappuja voisi toki tehdä neulekoneella, jos korjaukseen sopiva lanka löytyy. Ja miksipä ei kyynärpaikka saa erottu vaateesta, jos se on ”se juttu” ja uusi tyyli.
Jos sinulla on neulevaate, joka kaipaa korjausta, ota yhteyttä! Autan mielelläni ja korjaan neuleet Neulekisällin ammattitaidolla. Lisää kuvia neulekorjauksista löydät kuvagalleriasta.
